On River Aura

Perjantaina käveltiin Romyn kanssa toiselle puolelle jokea ja jokirantaa pitkin maisemia ihaillen. Föri oli talviteloillaan, joten päästiin kanantrappuita pitkin jäälle. Romy kulki hyvin lankkusiltaa ja käyttäytyi muutoinkin hyvin.

Kuluneen viikon kuvia

^Romy & Klara

Etkö tuu jo!

Isot tietävät, että ollaan lähdössä lenkille, kun niille laitettiin kaulapannat valmiiksi, eivätkä ne viitsi leikkiä, vaikka pienet käyvät niitä hakemassa.

Joten Romy ja Klara keksivät omat huvituksensa:

Lenkille tulee talvisaikaan harvoin otettua kaikkia kerralla, kun on liukasta. Romyn kanssa lenkkeily on muutenkin omaa yhteistä aikaa. Viimeaikoina ollaan harjoiteltu seisomista, vapaasti, mutta paikallaan pysyen.

Romy tosin on kiinnostuneempi ojanpenkan hajumaailmasta:

Helgakin löytää penkasta kolon, jota on tutkittava:

Helga:

Marin kanssa ohitetaan ratsukko. Mari ei hermostu hevosesta, kun on ensimmäisen hevosensa nähnyt jo pienenä kasvattajalla. Helga on sen verran intoilija hevosten perään, että olin ihan onnellinen sen kotonaolosta tällä kertaa ;)

Mari jäljesti innokkain askelin hevosen jälkiä:

Klaarasta ei sitten tullutkaan yhtään kuvaa, kun se innostui höyryävistä hevosenmunkeista ja kamera sujahti taskuun.


Briefly in English: Some more pictures from this week. A big thing was when I met a horse with Mari. Mari is sure with horses as it's breeders' had a horse. Luckily I wasn't walking with Helga when the horse came along the same road as I don't know how well Helga behaves with a horse at the moment. And once again, the landscape picture has been taken in the middle of the day. I miss some sunshine!

Taukokuvia

Helgan sivuprofiilia; ja mikähän mahtaa olla tällä hetkellä suosikkipantani Helgaliinulla...

Romy selvästi miettii ankarasti, mitä seuraavaksi keksittäisiin:

Mutta mentiinkin sisälle tauolle ulkoilun jälkeen. Helga nauttii ja Romy kaipaa viekkuun:

Helgan vieressä on toisaalta ihana torkkua, kun se on hyvä lämpöpatteri, mutta toisaalta saa varoa sen jalkojen potkuja.

Mahtuuhan tuohon kolmekin eli Romy, Klara ja Helga näyttävät mallia. Kuvassa näkyy myös, että irliksen hampailla kokeillaan myös rautaisen sivustavedettävän kestävyyttä. Maisteltu nuppi on vielä Neron käsialaa. Samaisesta sängystä on yksi tukijalka poikki Neron jäljiltä ja lisäksi siinä on tuo vaneri patjan alla, koska Nero-miäs meni alkuperäisestä sälepohjasta läpi ;) Eikä loukannut. Neron suvussa kulkee nuppien syöminen, koska Neron emä Justiina tuhosi aikoinaan puisen parisängyn nupit. Samaisen sängyn nupit olivat kestäneet jo usean irliksen ja sakemannin pennun (ainakin Ossin, Mantan, Häxanin, Mörön ja Wilman), mutta kohtasivat Justiinassa voittajansa.

Helgalle on tullut postissa uusi Designdogin nahkakaulapanta, jossa on vaalea pehmonahkainen vuori sekä käsin maalattua parkkinahkaa timanteilla ja tikkauksilla koristeltuna. Vuori on samaa helmiäisbeigeä pehmonahkaa, mitä on myös Helgan näyttelysetti ja yksi talutin. Tämä on Helgan ensimmäinen solkipanta, mutta toivotaan, että solkipanta alkaa jo sopia sillekin. Täytyy vielä saada pannasta kuva Helgan kaulassa.


Briefly in English: Just some pictures of the girls relaxing. Ang Helga got a new collar from Designdog. It has soft lining of pearly beige leather and hand painted orange leather with diamonds and stiches. Looks really nice!

Pienten leikkivuoro

Romy ja Klaara lumihangessa vauhti päällä.

Ja vauhtia riittää :)

Romy aina vähän fuskaa tekemällä pienemmän kierroksen, kuin ulkokaarteesta juokseva Klaara:

Väy, väy:

Klaara and Romy playing without the adult bitches.

Talvisia poseerauksia

^Klaara ja Helga
*
Helga ja Mari:

Marin silmät:

Ja Romya ei poseeraus (tai namit) kiinnosta juuri nyt:

Täältä tullaan:

Helga ja Mari tarkkana, Klaara takana:

Klaara, 1 vuotta:

Päivä valkenee

Ulkoilua, kun aurinko yrittää nousta. Yllä Klaara ja Helga, alla Mari ja Klaara. Klaaralla on nyt yksivuotiaan runko, mikä näyttää omiin silmiimme tähän menessä tasapainoisesti kehittyneeltä.

Romy etsii kuusten takaa lumen peittämältä lehtitunkiolta uskollisesti hiiriä, ja värvää myös Helgan mukaan jälkien etsimistuokioon.

Sitten onkin isojen leikkiaika:

Alla olevassa kuvassa näkyy neljä koiraa, kun tarkkaan katsoo. Eli Romy seuraa keittiön ikkunasta irlisten leikkejä. Kun kaikki kolme irlistä painii ja juoksee, Romy jää edelleen helposti jalkoihin ja sitä ei vieläkään jätetä kaikkien kanssa valvomatta yksin pihalle.

Ylös, ulos ja lenkille

Aamusella tytöt lähtevät iloisina ulos. Yleensä ensimmäinen ulkoilu mennään yhdessä remmissä lenkille, kun on vielä hiljaisuusaika ja tytöt saattavat pihalla leikkiessään innostua riehumaan. Näissä kuvissa jo aurinko nousee ja on päivän toisen ulkoilun aika eli pienet pääsevät pihalle leikkimään.

Mari valmistautuu päivän "töihin" eli liikuttamaan ja koulimaan nuoria :)

Kun miettii viime vuotta, yhteenvetona voisi todeta, että tytöt ovat kaikki erinomaisessa kunnossa. Helga ja Klaara eivät tarvinneet kertaakaan eläinlääkärin apua viime vuoden aikana vaan ovat olleet koko ajan täysin terveitä. Marikin oli koko alkuvuoden terve, mutta loppukesästä se sai suun haavasta ikävän tulehduksen, minkä hoidosta seurasi jonkinmoinen antibiootti- ja hiivakierre eli sillä oli muutama lääkekuuri loppuvuodesta. Mutta muuten myös Mari tuntuu olevan vahvemmassa ja paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin eli toivomme sillekin monia yhteisiä vuosia vielä lisää.
Saksanpaimenkoirien osalta vuosi ei valitettavasti ollut yhtä onnellinen. Rebeccahan oli sairastellut ja oireillut jalkojaan edellisestä syksystä lähtien. Keväällä loppu tuli silti taas kerran aivan liian nopesti ja jouduimme tekemään päätöksen Rebecan eutanasiasta. Ilman paimenta emme osanneet vieläkään olla, vaikka uuden koiran hankintaa pohdittiin vakavasti ja pitkään kotiväen keskeen. Aivan kesän kynnyksellä kotiimme saapui Romy, joka tuntuu olevan aivan nappivalinta pieneen laumaamme. Romy on mahdottoman suloinen ja hämmästyttävän pikkuvanhan vakava paimenenalku, jolla tuntuu olevan myös erinomainen terveys.
Rebecan surusta huolimatta vuodesta 2010 jäi paljon onnellisia muistoja koirien touhuja seuratessa. Helga myös valioitui elokuussa, ja näyttelyiden yhteydessä näimme vuoden kuluessa poikkeuksellisen useita Helgan ja Klaaran sukulaiskoiria.
Vuodelle 2011 ei ole tällä hetkellä suurempia tavoitteita, kuin että jatkamme noiden kahden nuoremman eli Romyn ja Klaaran koulumista hyvin toimiviksi aikuisiksi koiriksi, mihin sisältyy koirien osallistuminen siellä ja täällä kodin ulkopuolella. Lisäksi suurimmalla osalla koirista tulee vuoden aikana vastaan eri terveystarkastuksia; Romylla luuston osalta ehkä loppuvuodesta ja irliksillä varmaan jo aikaisemmin sydämen ja silmien osalta. Ja panta- sekä varustekokoelma todennäköisesti kasvaa edelleen ;)



Briefly in English: The girls are all in great shape. Thinking back last year 2010, Helga and Klaara needed no veterinary attention at all, and even Mari had only problems starting from the infected bite in her tongue that caused several visits at the veterinarian. With the shepherd Rebecca we had no such luck, and the health issues Rebecca had been suffering since autumn 2009 reached its peak and we had to lay her to rest. Despite the vast sadness of loosing a relatively young shepherd - as Rebecca always seemed to be full of happiness and energy - there's now the little Romy in our pack. A new dog can never replace an older dog, as each one of them is an individual. Still, home is not empty and you can learn new things with each dog as you follow its growth and support its developing character. Romy has proved to be healthy and well behaved little girl. So at the moment, everything is fine with Mari, Helga, Klaara and Romy, and they've coupled together nicely.
Also other good things happened last year: Helga became Finnish Champion in August, and in various dog shows we met also Helga's and Klaara's relatives besides Mari's relatives, which was very nice. To sum up year 2010, despite loosing Rebecca, we have a lot of happy memories too.