^Amalia odottelee kehän reunalla
Lauantaiaamulla varhain eli hieman ennen kukonlaulua pakkasimme Amalian ja Klaaraan autoon näyttelytarvikkeiden ja eväiden kanssa. Mari-mammakin oli kovin kiipeämässä autoon, koska se pitää reissaamisesta, mutta näyttelyihin emme ota sitä mukaan edes turistiksi tarttuvien tautien pelossa. Ajoimme Maritan luo, josta jatkoimme yhdellä autolla ja neljällä koiralle eli Maritalta tuli mukaan Milou ja Aksu. Tytöt olivat aikaisemmin matkustaneet jo Miloun kanssa, mutta Aksun kanssa tämä oli ensimmäinen kerta. Aksu on kuitenkin rento ja kokenut matkustaja, ja tytöt hyväksyivät sen "omaan laumaan".
Kotka KV eli Kotkan ruusu oli tänä vuonna 20-vuotis juhlanäyttely. Näyttely oli järjestetty upealla paikalla meren rannalla kauniissa ympäristössä. Tosin kaunis nurmikko oli kirjavana hanhenjätöksiä ja meidän nuorimmaista piti ainakin seurata, ettei se imuroisi niitä kituksiinsa. Kova tuuli hankaloitti teltan pystyttämistä ja enpä äkkiä muista toista näyttelyä, jossa olisin iskenyt kaikki mahdolliset telttavaarnat maahan ja lisännyt vielä ylimääräisiä tukiköysiä kulmiin, jotta teltta pysyisi maassa kiinni. Koirillehan viileä ja tuulinen ilma oli helpotus, ja kaikki neljä esiintyivätkin vapaasti ja reippaina. Ensimmäisenä oli vuorossa pojat, jotka Marita esitti. Milou aloitti hienosti erinomaisella ja SA:lla, kun tuomari Delerue Pedro Sanches antoi joka luokkaan sinistä ja punaista mukaanlukien valioluokan koirat. Myös Aksu sai erinomaisen ja SA:n. Marita esitti Miloun paras uros -kehässä ja minä sain Aksun esitettäväkseni. Se olikin helppo tapaus, kun ei tarvinnut kuin vähän kannatella päätä, jotta linjat pääsisivät oikeuksiinsa. Aksu liikkui vaivattoman iloisesti ja sijoitettiin PU-2:ksi, jolloin se sai vara-cacibin,ja Milou PU-3:ksi sertin kera.
Aksun kanssa kehässä.
Narttujen osalta päätin rohkaista mieleni ja esittää pitkästä aikaa molemmat omat koirat, kun piti harjoitella erikoisnäyttelyä varten, jossa olisi seuraavana päivänä pahimmillaan kolme koiraa päällekkäin samaan aikaan kehässä (ja käytännössähän niin kävikin, toim. huom.). Ensin oli vuorossa Amalia ja se esiintyi rauhallisen vapaantuneesti vaikka vierasti vähän muita ahtaassa kehässä. Paikalla oli myös kaksi Amalian siskoa ja tuomari tuntui pitävän kaikista kolmesta sisaruksesta niin, että juoksutti meitä eri järjestykessä useamman kierroksen. Lopulta järjestys oli Alina, Amalia ja Aune. Tuomari antoi kaikille kolmelle sisarukselle erinomaiset ja SA:n - ja hyvin tasalaatuisiahan nämä sisarukset ovatkin.
Kehä oli pieni, mikä teki irliksen liikkeiden esittämisestä hieman haastavaa ja välillä tuomari kehoittikin juoksemaan vain isompaa ympyrää. Amalian arvostelu oli seuraava:
"Excellent type, beautiful feminine head, good neck and shoulders. Topline needs to get stronger. Good angulations and uparms. Good movement and coat."
Klaaran kanssa menimme iloisina kehään, kun oltiin siellä ihan kahdestaan. Klaara heilutteli vaivihkaa häntäänsä, mikä tällä koiralla merkitsee suurta julista tunteiden ilmausta! Ilmeisesti Klaaraa virkisti, kun handleri vaihtui välillä, sillä se juoksi vapaasi ja pakottamatta. Klaara sai myös erinomaisen ja SA:n. Paras narttu -kehässä jatkoin Klaaran esittämistä ja Marita esitti Amalian. Tuomari sijoitti kaksi valiota ja kaksi avoimen luokan narttu eli ei ottanut nuoria lainkaan jatkoon. Ja tässä vaiheessa yllätyttiin: Klaara sijoitettiin PN-2:ksi ja se sain nyt 4½-vuotiaana ensimmäisen ja ainaoan Suomen serttinsä. Klaara valioitui samalla Suomen muotovalioksi, sillä sehän oli jo Ruotsin muotovalio. Erinomaista laatua Klaara onkin ja hyvässä kunnossa eli hyvin se serttinsä ansaitsee. Olimme todella tyytyväisiä Klaaran valioitumisesta ja vielä iloisemmaksi asian teki se, että seuraavan päivänä tavattaisiin erikoisnäyttelyssä Ruotsin puolelta osallistuvat ja sitä myötä myös Klaaran kasvattaja Ing-Marie.
Klaara tutkittavana. Arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Excellent head and expression. Ears could be better. Good neck, topline could be more firm. Good angulation, sound movement, excellent coat."
Klaara piti korvansa kerrankin suurimman osan kehässäoloajasta hyvin.
Aavistuksen limainen kädenpuristus, kun Klaara sai juuri nakkia.
Klaara sijoitettiin PN-2:ksi ja ohjastaja on hämmentynyt, mutta onnellinen.
Amalia osalistui vielä Carel Wolfin kasvattajaluokkaan, joka koostui Veerasta, Aliinasta, Amaliasta ja Aunesta (vasemmalta oikealle). Ryhmä oli yhtenäistä tyyppiä ja sai 1.KP.
Otimme näyttelyalueella vielä joitakin valokuvia koirista ja lähdimme sitten Maritan kautta kotiin. Maritan luona viivyimme vain lyheysti, mutta ehdittiin sentään tervehtiä Tuhrua ja Mustia. Kotiin päästiin kahdeksan paikkeilla, jolloin piti vielä valmistautua seuaavan päivän erikoisnäyttelyyn.
Briefly in English: Last Saturday Amalia and Klaara were shown in the Kotka international dog show with 20 Irish wolfhounds. We traveled there together with Marita's Milou and Aksu. All the hounds got top results: Aksu EX/2, CQ, BD-2 and res-CACIB, Milou EX/1, CQ, BD-3 and CERT, Amalia EX/2, CQ and Klaara EX/1, CQ, BB-2, CERT, res-CACIB and thus Finnish Champion! Amalia and the other Carel Wolfs were also the best breeder'sgroup with a HP.
