Olden goldies part I - Justiina & co

Kävin läpi vanhoja kuvakansioita ja törmäilin vanhoihin suosikkikuviini, jotka ovat ajalta ennen blogia. Osa on joskus ollut netissä esillä, mutta päätin kerätä vähän vanhoja kuvia nyt myös blogiin. Ensimmäisessä osassa pääosassa on vanha kuningattaremme eli Justiina.

Justiina ja Katariina juoksemassa Hyvinkäällä 2002:

Justiina Turun talvinäyttelyssä 2006:

Justiina periytti silmänsä Nerolle:

Vanhoja pihakuvia, joissa yllä Justiina, Ossi ja Rebecca,

alla Ossi, Justiina, Rebecca ja Nero.

Tässä vasemmalta Justiina, Katariina, Ossi ja Nera sekä taustalla Rebecca:

Justiina ja Nera:

Justiina ja Ossi:

Kaikki vahdissa eli kuvassa Justiina, Ossi, Nera, Nero ja Katariina sekä tarkkasilmäinen saattaa erottaa edessä keskellä spk:n korvat (tai sitten ei?):

Katariina-kaunoinen vuonna 2003:

Ylös, ulos ja lenkille

Aamusella tytöt lähtevät iloisina ulos. Yleensä ensimmäinen ulkoilu mennään yhdessä remmissä lenkille, kun on vielä hiljaisuusaika ja tytöt saattavat pihalla leikkiessään innostua riehumaan. Näissä kuvissa jo aurinko nousee ja on päivän toisen ulkoilun aika eli pienet pääsevät pihalle leikkimään.

Mari valmistautuu päivän "töihin" eli liikuttamaan ja koulimaan nuoria :)

Kun miettii viime vuotta, yhteenvetona voisi todeta, että tytöt ovat kaikki erinomaisessa kunnossa. Helga ja Klaara eivät tarvinneet kertaakaan eläinlääkärin apua viime vuoden aikana vaan ovat olleet koko ajan täysin terveitä. Marikin oli koko alkuvuoden terve, mutta loppukesästä se sai suun haavasta ikävän tulehduksen, minkä hoidosta seurasi jonkinmoinen antibiootti- ja hiivakierre eli sillä oli muutama lääkekuuri loppuvuodesta. Mutta muuten myös Mari tuntuu olevan vahvemmassa ja paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin eli toivomme sillekin monia yhteisiä vuosia vielä lisää.
Saksanpaimenkoirien osalta vuosi ei valitettavasti ollut yhtä onnellinen. Rebeccahan oli sairastellut ja oireillut jalkojaan edellisestä syksystä lähtien. Keväällä loppu tuli silti taas kerran aivan liian nopesti ja jouduimme tekemään päätöksen Rebecan eutanasiasta. Ilman paimenta emme osanneet vieläkään olla, vaikka uuden koiran hankintaa pohdittiin vakavasti ja pitkään kotiväen keskeen. Aivan kesän kynnyksellä kotiimme saapui Romy, joka tuntuu olevan aivan nappivalinta pieneen laumaamme. Romy on mahdottoman suloinen ja hämmästyttävän pikkuvanhan vakava paimenenalku, jolla tuntuu olevan myös erinomainen terveys.
Rebecan surusta huolimatta vuodesta 2010 jäi paljon onnellisia muistoja koirien touhuja seuratessa. Helga myös valioitui elokuussa, ja näyttelyiden yhteydessä näimme vuoden kuluessa poikkeuksellisen useita Helgan ja Klaaran sukulaiskoiria.
Vuodelle 2011 ei ole tällä hetkellä suurempia tavoitteita, kuin että jatkamme noiden kahden nuoremman eli Romyn ja Klaaran koulumista hyvin toimiviksi aikuisiksi koiriksi, mihin sisältyy koirien osallistuminen siellä ja täällä kodin ulkopuolella. Lisäksi suurimmalla osalla koirista tulee vuoden aikana vastaan eri terveystarkastuksia; Romylla luuston osalta ehkä loppuvuodesta ja irliksillä varmaan jo aikaisemmin sydämen ja silmien osalta. Ja panta- sekä varustekokoelma todennäköisesti kasvaa edelleen ;)



Briefly in English: The girls are all in great shape. Thinking back last year 2010, Helga and Klaara needed no veterinary attention at all, and even Mari had only problems starting from the infected bite in her tongue that caused several visits at the veterinarian. With the shepherd Rebecca we had no such luck, and the health issues Rebecca had been suffering since autumn 2009 reached its peak and we had to lay her to rest. Despite the vast sadness of loosing a relatively young shepherd - as Rebecca always seemed to be full of happiness and energy - there's now the little Romy in our pack. A new dog can never replace an older dog, as each one of them is an individual. Still, home is not empty and you can learn new things with each dog as you follow its growth and support its developing character. Romy has proved to be healthy and well behaved little girl. So at the moment, everything is fine with Mari, Helga, Klaara and Romy, and they've coupled together nicely.
Also other good things happened last year: Helga became Finnish Champion in August, and in various dog shows we met also Helga's and Klaara's relatives besides Mari's relatives, which was very nice. To sum up year 2010, despite loosing Rebecca, we have a lot of happy memories too.

Remembering Rebecca

Tyhjentelen kameraa ja katselen viimeisiä yhteisiä kuvia Rebecan kanssa.

***

Kun sinä kuolit,
keräsin pois hihnan ja pannan,
pedit ja peitot ja harjat,
tyhjät kupit,
joita et enää koskaan kolistaisi.
En tehnyt sitä siksi,
että haluaisin unohtaa.
En vain halua muistaa
jokaisen päivän jokainen hetki.

Muistan sinut joka aamu,
kun kylmä kuono ei tönikään minua hereille.
Muistan sinut kun avaan verhot katsoakseni,
millaiset vaatteet laitan ylleni aamulenkille.
Kun laitan voileipää, käteni haroo tyhjää paikkaa
missä kuppisi olivat ja muistan,
ettet enää ole jakamassa aamiaista kanssani.
Eteisessä ei enää olekaan tungosta,
hihnasi ei roiku oven vieressä,
ja minä teen kävelyni yksin.

Hetki hetkeltä minä muistan sinut.
Kaikkein eniten ikävöin sinua iltaisin,
kun en kuule tuttua kahinaa
etsiessäsi hyvää asentoa pediltäsi.
En enää kuule syvää, tyytyväistä huokausta
kun asetut aloillesi pitkän päivän jälkeen.
Et ole vartioimassa untani.
Käteni ei enää kosketa korviesi silkkiä.

Kyllä minä muistan sinut.

(Päivi Reijonen 2007)
Lähde täällä.

Yksi tossu putosi ulkona, mutta joku ystävällinen sielu oli nostanut sen kauniisti sähkökaapin päälle. Kuka ikinä tossun löysikään, kiitos.

^Kukkasia Rebecan ikkunalla.

I started to upload the last pictures of Rebecca from my camera.

Paimenta vajaa koti

Rebecan kanssa käytiin tänään eläinlääkärillä ottamassa uudet röntgenkuvat. Huonossa jalassa oli rajusti uusia osteosarkooma/nivelrikko-muutoksia levinneenä sitten edellisten kuvien. Eläinlääkäri antoi vaihtoehdoiksi lähinnä huonon jalan amputaation tai eutanasian. Päädyimme jälkimmäiseen.

Rebecca's worse leg/paw showed up with severe changes in the x-ray pictures. Our vet had two alternatives for Rebecca - either an amputation of the hind leg or an euthanasia. We chose the latter one.

Jatkomietiskelyjä: On kovin epätodellinen olo edelleen, eikä saata uskoa, että Rebecca on tosiaan poissa. Tuossa kuvassa yllä se katselee vielä tyttöjen leikkejä pihalla, kun se ei itse enää pystynyt osallistumaan rajumpiin leikkeihin. Eihän sitä voinut loppuaikana ottaa myöskään pidemmille lenkeille mukaan eli jotain olisi pitänyt ymmärtää jo kokoajan pienenevästä elämänpiiristä. Mutta silti ei eläinlääkärille lähtiessä voinut uskoa, että loppu olikin jo näin lähellä. Rebecca oli kuitenkin olemukseltaa edelleen hyväkuntoisen näköinen koira muuten, paitsi että tuota toista takajalkaa se kevensi koko ajan. Eikä se hypännyt enää sänkyyn tai autoon. Jos Rebecan käytöksestä olisi voinut huomata, että yhteinen aika on loppumassa, kaksi selvää viitettä siitä oli nähtävissä:

1) Kipu näkyi jatkuvasti. Saksanpaimenkoira on rotu, jonka kipukynnys on kuitenkin korkea ja aikaisempien paimentemme perusteella sanoisin, että kipua peitetään niin pitkälle kuin pystytään omalta väeltä. Loppukevään viimeisillä lumilla Rebecalta meni muutaman kerran takapää alta, kun vihlaisi. Kevään mittaan se ei pystynyt enää myöskään ponnistamaan tai hyppäämään normaalisti. Voimakkaampi ponnistus sai sen ulvahtamaan (!) kivusta, ja lopultahan se ei enää noussut sänkyynkään. Vaikka muuten tällä oli tapana hiippailla yön aikana sängyn jalkapäähän nukkumaan.

2) Voimien hiipuminen näkyi myös jonkin verran ihan lihaksiston vähenemisenä, mikä oli näkyvintä reisilihaksissa ja muutenkin takaosassa koiraa. Osasyyllisenä tähän on varmaan kortisonilääkitys ja osittain tietenkin liikkumisen yksipuolistuminen tai astettainen väheneminen. Selvästi voimien hiipuminen näkyi myös pienessä narttulaumassamme. Marihan on kevään mittaan ottanut koko ajan aktiivisemmin ja näkyvämmin johtajanartun asemaa sekä elkeitä, ja Rebecca on väistynyt ilman mitään skismaa. Jälleen kerran täytyy todeta, että koirat tietävät tällaiset asiat niin kovin paljon aikaisemmin kuin ihmiset. Siitähän on jonkin verran tutkimustakin, että koirat haistavat syöpää ja muita sairauksia. Kaikenkaikkiaan olen erittäin ylpeä pikkupaimenestä ja sen erinomaisesta luonteesta: missään vaiheessa se ei ollut muille koirillemme - tai ihmisillekään sen puolen - ärtynyt tai hermostunut, vaikka kipuja on täytynyt olla.

Raajan amputaatio energiseltä ja liikkuvaiselta koiralta ei tuntunut taaskaan oikealta vaihtoehdolta. Hoitoennuste olisi kuitenkin ollut epävarma, jos etäispesäkkeitä tai niiden ituja olisi ollut muualla koiran elimistössä. Parin ensimmäisen koiramme kohdalta meillä on kokemusta siitä, kuinka koiraa hoidetaan liian pitkälle ja kuinka sen elämä hiipuu hoitojen myötä hitaasti. Kunnioituksesta ja rakkaudesta koiraa kohtaan päästimme sen lepoon, kun se vielä oli suhteellisen hyvässä kunnossa.

Rebecca ja jalkavaivat

Rebecca on nyt jo toista viikkoa pelkällä remmiliikunnalla taasen jalkavaivojensa vuoksi. Huono takatassu lähti taas turpoamaan viime viikolla ja saimme eläinlääkäriajan vasta maanantaiksi. Siihen asti mennään kipulääkkeillä. Turvotusta on saatu hyvin laskemaan MSM linimentillä, mutta nyt iltalenkillä ilmaantui uusi pulma: tuo huono takajalka raahaa vähän joka askeleella ja iltalenkillä alkoi tulvia verta tassun kärjestä. Kynnet ovat kuluneet tyngiksi ja vuotavat verta. Rebeccaahan ei tuollainen haittaisi lainkaan, eikä sen vauhti huomattavasti ole hidastunut, mutta emäntä käänsi kuonon kotia kohti. Puhdistin tassun, mutta ikävältä tuo tuntuu ja pitää käyttää tossujakin nyt taas.

Iltapäivällä löysimme postilaatikosta Designdogin paketin, jossa oli Rebecalle kokeiltavaksi kaksi nailonista monitalutinta, jotka ovat molemmat kolmemetrisiä sekä varustettu fleece-pehmusteella kädensijan kohdalta. Oliivinvihreään ihastuin ja sen maastokuvioinen fleece näyttää erittäin hyvältä. Oliivinvihreä talutin on yksinkertaisesta nauhasta ommeltu kevyemmäksi, joten testailemme varovaisesti, kuinka se kestää. Tummanpunaisessa taluttimessa on oranssi pehmuste ja se on ommeltu kauttaalta kaksinkertaiseksi, joten pitäisi kestää erittäin hyvin. Kuvien valjaat ovat vanhat martingalet.


Taluttimia kokeiltaessa Rebecca löysi ensimmäisen mehiläisen kukkasten seasta. Olemme bonganneet jo myös ensimmäisen nokkosperhosen, kärpäsen, leskenlehden sekä sinivuokkojen lehtiäkin näkyi rinteessä.

Repesush

Rebecca's easter holiday pictures.

Pictures from Easter week

Vielä muutamia viimeviikkoisia kuvia. Klaara on nyt reilut 4 kk iältään ja kasvaa edelleen hyvin tasaisesti. Näissä kuvissa sankarimme on melkoisen märkä lumesta ja kurasta.

Mari-mamma jaksaa leikittää Klaaraa, kun Helga jo väsyy tai kyllästyy.

Tutkimuksia Rebecan kanssa...

Repe on taas matalin

Nyt se on tapahtunut: Rebecca on taas lauman matalin koira. Klaara on jo selvästi pari senttiä sitä korkeampi. Mutta minkä koossa menettää, sen voi äänessä korvata!

Klaara is already 2 cm bigger than Rebecca in height!

Pääsiäisen odottelua

Repen kanssa käytiin ihailemassa Teatterisillan pääsiäiskukitusta, joka jaksaa piristää vuodesta toiseen. Ihan keskustassa on jo melko kuivaa, mutta laidemmas mentäessä floskaa, vettä ja määrittelmätöntä sontaa on siinä määrin, että Repe pääsi taas lenkin jälkeen pesulle.

Sisäjuttuja

Sunnuntaina satoi eikä pihailtu vaikka lenkeillä käytiin useamman kerran. Helga ja Klaara vähän riehuivat sisälläkin, mutta Mari ja Repe lähinnä torkkuivat. Läheinen joki lainehtii jo reippaana ja tontin reunoja kiertävät ojat ovat paikoitellen piripintaan vettä -- mutta nyt juuri sataa taas vaihteeksi lunta *-*

Punahilkka ja iso paha susihukka

Rebecca pääsi tänään iltapäiväkävelylle ihan uuden uutukaisessa kaulapannassa. KanaShopissa näkyi niin herkullisia kankaita ja nauhoja, että tuli jonkinasteinen pakko tilata pari uutta. Rebecan kaulapannassa on Punahilkka ja iso paha susi -nauhaa, joka sopii kuin nenä päähän omalle sushihukalle. Pehmusteena on maastokuvioista fleeceä, joka oli oiva valinta poikatyttömäiselle Repelle.



Ei muutkaan tytöt ilman jää: Kana suunnitteli ja toteutti Klaara Kotkottimelle välikausipannan, joka on soljellinen, mutta samalla jatkettava malli. Kanapannan yksityiskohdista otetaan varmaan huomenna lisää kuvia, mutta toimivalta vaikuttaa - sekä saapui passelisti pääsiäiseksi. Helga saa ihanaisen Onnenapila pannan, jonka nähdessäni tiesin heti, että malli on täydellinen irlanninsusikoiralle.

Eikä Marikaan jää ihan ilman, kun 4pawsilta tuli yksi pehmis lisää: tässä on toisella puolella pinkkiä Bambia metsässä ja toisella puolelle viidakkoaihetta. Valitsin tuohon tummat kankaat, koska panta on noin vuosi etukäteen tilattu Klaaralle. Klaaralle tuo on sopiva varmaan vuoden päästä, mutta toinen tumma tyttömme eli Mari voi sitä varmaan vähän testailla.

Briefly in English: I saw this Red Riding Hood ribbon with the Big Bad Wolf in the bushes and it was a must thing for our big bad shepherd Rebecca. This and two other new collars were designed and made in the KanaShop. The second one is an intermediate collar with chickens for our little Klaara and the third one a beautiful light collar for Helga with Lucky Shamrocks - a must have for a stylish Irish wolfhound ;)
The fourth collar in these pictures is a new reversible 4paws softie that has pink Bambi on the other side and colorful wild life on the other.