Helga kävi lauantaina Tampereen seudulla sydänkontrollissa. Helga on ollut pitkään erittäin reippaassa kunnossa ja tapansa mukaan iloisella mielellä, mutta sillä on jonkinverran ollut oireiluna kuivaa yskää ja satunnaista väsymystä. Sydän kuunneltiin, ultrattiin ja lopuksi otettiin EKG. Sydäntutkimuksen lopputulos oli huojennuttava eli sydän oli ennallaan, eikä siinä havaittu seinämän paksuuntimista, laajentumista tai läppävuotoa. EKG:ssä löytyi ainoa poikkeama eli satunnaisesti Helgan sydämenlyönnin tiheys on normaalia lyhyempi.
Sydämen tutkimisen jälkeen Helgasta otettiin verikokeet, jotta saataisiin selville sen tulehdusarvot, jotka olivat sydänlihastulehduksen jälkeen pitkään huonot. Imusolmukkeet sillä olivat normaalit. Helga jaksoi rauhallisesti antaa ottaa verinäytteen ja sen jälkeen vielä röntgenkuvan ilman rauhoitusta, vaikka sydäntutkimuksen aikana se kävi välillä jo rauhattomaksi, kun paikallaanolo ei ole koskaan ollut Helgan vahvoja puolia. Röntgen otettiin sen hännästä, jossa on paksuuntuma ja kuvassa näkyi kauniisti, että häntä on yhden nikaman kohdalta poikki. Häntää ei lähdetä korjaamaan, koska Helga ei arista sitä lainkaan ja koska korjausyrityksestä voi seurata turhaa vaivaa.
Eläinlääkärikäynnin jälkeen Helga ja me jatkoimme viikonloppuvierailua ulkoilun ja seuranpidon merkeissä, mutta koirien iltaruuan jälkeen seurasi päivän yllättävä käänne. Jonkin aikaa iltaruuan jälkeen Helga oksensi ruuan olohuoneen puolella ja lähti eteiseen, jonne se kaatui voimakkaasti kouristellen. Helgalta valui paljon limaa suusta, mutta sen hengitystiet tuntuivat pysyvän koko ajan auki. Kohtaus kehti kolmisen minuuttia, minkä jälkeen sen liikkuminen oli hoipertelevaa, vaikka pystyyn piti päästä heti. Itse Helga tuntui rauhalliselta, eikä pelokkaalta. Muut koirat joutuivat portin toiselle puolen varmuuden vuoksi.
Helga pääsi vielä Tampereen Tuhatjalkaan päivystykseen. Siellä otettiin uudet verikokeet, joiden tulokset näyttivät mm valkosolujen määrän olevan turhan alhainen. Epäselväksi jäi, oliko kyseessä neurologinen eli epilepsiatyyppinen kohtaus, sydämestä johtuva kohtaus tai esimerkiksi Helgan sitkeästä tulehduksesta johtunut kohtaus. Yksi vaihtoehtohan on, että tulehdus on esimerkiksi aivokalvontulehdus. Helga sai päivystyksestä mukaan suppoja, joita voi käyttää ensiapuna, jos Helga saa uuden kouristuskohtauksen.
Maanantaina soitettiin omalle eläinlääkärille vielä verikokeiden tuloksista ja puhuttiin lauantain tapahtumista. Helga sai nyt uuden antibioottilääkityksen (sen edellisen lääkehoidon aikaisten antibioottien yksi mahdollinen sivuoirehan oli epilepsia), ja palaamme eläinlääkäriin kontrolliin sekä lisätutkimuksiin.
Briefly in English:
At Saturday, Helga had veterinarian’s control for her heart. The heart was fine i.e. there were no further changes or insufficiency in it. Still, Helga has been somewhat tired at times, so blood tests were taken. Also, Helga has an anomaly in its tail, and the tail was now x-rayed. The x-ray picture showed that the tail has a broken vertebra.
At the evening, after the veterinarian and the dogs’ evening meal, Helga suddenly vomited the food and fell down convulsing or having spasms. Lot of mucus was coming out, but it seemed to breathe normally whole time. Helga visited veterinarian’s emergency services at the evening, and new blood tests were taken. The test showed that Helga’s blood values aren’t all normal. At Monday, Helga’s own veterinarian had the results of the initial blood tests and conformed that Helga still has some kind of inflammation. At the moment, the veterinarian’s opinion is that Helga doesn’t have epilepsy, but that the inflammation could have caused the attack. The inflammation is still not clear, but it can be, for example, meningitis or such. Helga has now new antibiotics and we’re going to visit the veterinarian for further examinations.
