Helga sai muutaman varman epilepsiakohtauksen ja joitakin epävarmoja kohtauksia nyt kahden vuoden sairastamisen ja lääkekuurien jälkeen. Tänään menimme eläinlääkärille keskustelemaan mahdollisen lääkehoidon aloittamisesta ja mahdollisten muiden vaivojen poissulkemisesta. Helgan eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että aikaa ei ollut enää muutamia viikkoja vaan kyse oli enää muutamasta päivästä. Helgan vointi heikentyi voimakkaasti viimeisinä viikkoina, se oli väsynyt ja yskä palasi. Helga kuivui voimakkaasti, mikä eroittui selvemmin päästä/kallosta, jaloista ja selästä sekä sen iho muuttui, mutta samalla sen keskiruumis oli turvoksissa ja keräsi nestettä. Maksa oli jonkin verran suurentunut. Pernan poistosta ei olisi saatu tässä vaiheessa kuin jonkin verran lisäaikaa. Eläinlääkärin mielestä kyseessä oli sitkeä virusinfektio, kun koiraa ja sen veriarvoja ei saatu antibiooteilla kuntoon, tai selkäytimen ongelma veriarvojen vuoksi. Helgan voinnin arvioinnin jälkeen päädyimme eutanasiaan. Elämää suuremmasta ja äänekkäämmästä Helgasta jäi iso aukko, jota pikkunartut eivät millään korvaa.
Helga's
condition got rapidly worse after two years of nearly constant medication, and
today the veterinarian said to us that it's only a question of one to three
days before the end. Helga was a great, lovable wolfhound and we wanted a
peaceful and merciful end to its life, so it received euthanasia before the
final collapse.
But the faith
and the love
and the hope
are all in the waiting.
(East coker - T.S. Eliot)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti