Kannoimme Romyn keskustassa puistoon, joka oli muuttunut voikukkamereksi.
Romylla on ihana tyyli; kun se näkee jotain mielenkiintoista, se jää kaikessa rauhassa istumaan ja katselemaan. Ainakin tähän mennessä ei ole tullut kaupungissakaan mitään pelottavaa vastaan.
Siirryimme varjon puolelle ja Romy ihastui aamukasteiseen ruohikkoon:
Ja lopulta jäätiin pihalle varjoon rauhoittumaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti