Gullvikissä merenrannalla. Amalia nautti meriveden viileydestä ja innostui leikkimään aallokossa. Se olisi lähtenyt uimaan, mutta en uskaltanut päästää sitä irti, koska en tiedä, kuinka kauas ulapalle se suuntaisi ja itse en ole kestävyysuimari.
Varjokuvassa minä ja pieni merileijonamme Amalia:
Ja lopuksi kunnon ravistukset:
Amalia olikin rannan jälkeen valmis nukkumaan. Se sai vielä iltaruokaa ja suurinpiirtein nostin sen ulos iltapissalle, mutta muutoin se nukkui koko pitkän rauhallisen yön ja keräsi voimia viimeiseen matkapäivään. Aamuyöstä mökki viileni sen verran, että Amalia kömpi viereeni sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti