Tampere INT dog show 5.5.2013

Really low quality pictures from the Tampere show ring, at first Amalia in puppy class. / Todella heikkolaatuisia kuvia Tampereen kehästä, ensin Amalia pentuluokassa.

Amalian lisäksi Tampereen KV-näyttelyyn oli ilmoitettu kolme muuta pentua, joista kaksi oli paikalla. Amalia  liikkui hyvin ja jaksoi esiintyä paikallaankin. Se käyttäytyi avoimesti ja mukavan varmasti sekä sopivan kiinnostuneesti ympäristöstään. Eli saimme hyvän kokemuksen ensimmäisestä sisänäyttelystä, vaikka siirrymmekin suoraan ulkokehiin kesäksi. Tampereen näyttelyhän oli Amalian debyytti kehissä, joten olemme erittäin tyytyväisiä hyvään alkuun. Tuomari Barbara Ruth Smith Ruotsista sijoitti Amalian ROP-pennuksi kunniapalkinnon kera.

Amalia was a debutante in the Tampere international dog show, and it performed fine with a nicely confident behavior. It moved with enthusiastic drive in the ring and even stood still during the judging. The judge Barbara Ruth Smith from Sweden placed Amalia as the BOB-puppy with fine critics:

"A bitch of excellent quality and proportion. Excellent head and expression. Good neck. Excellent coat. Complimentary top- and underline. Excellent movement from all sides."

And Klaara in open class / Ja Klaara avoimessa luokassa:

Klaara esiintyi odotetun rauhallisesti ja sai odotusten mukaisesti hyvän arvostelun, jossa kuitenkin huomioitiin sen ei niin rotumääritelmän mukaiset korvat. Klaara sijoittui avoimen luokan viidenneksi erinomaisellaan. Vietimme kaikenkaikkiaan mukavan päivän näyttelyssä, joka oli vasta toinen tänä vuonna!

Klaara showed itself with a serene and tranquil routine with no hiccups. It got nice critics, but nonetheless, its ears were mentioned and maybe we could have ran with more drive. Klaara was placed as the fifth in the open class with an excellent. Here's its critics:

"Powerful bitch with excellent proportions and head. Good teeth. Large flat ears. Good neck. Excellent coat. Strong topline. Good underline. Needs a stronger, more powerful second thigh. Moves ok in front,  needs more drive back."

Little girls playing

Amalia on reipas leikkijä, ja yleensä joko Romy tai Klaara juoksuttaa ja leikittää sitä. Mari osallistuu toisinaan, mutta valvoo aina silmä tarkkana. Romy on usein iltaisin täysin puhki väsynyt päivän puuhien jälkeen, ja kyllä Amaliallekin uni maittaa.

^Amalia osaa kuopankaivuun myös.

Tiedä kuka on mahtanut opettaa... ei ainakaan Klaara:

Ruissalo at the 1st of May

Aurinkoisella vappukävelyllä Ruissalossa Klaaran ja Amalian kanssa. Nähtiin paljon kevään merkkejä kuin myös muita ulkoilijoita, mutta molemmat tytöt käyttäytyivät hienosti.

Kovin pitkään ei vielä viihdytä paikoillaan:

At the harbour

Sataman suunnalla treenaamassa vähäsen Amalian kanssa. Amalia näkyy iloitsevan hännästään... mutta pystytään jo juoksemaan ympyrää eikä pelkkää suoraa. Vauhtia kyllä riittää ja Amaliaa joutuu jarruttelemaan lähes koko ajan. Toista se on Klaaran kanssa; sen kanssa voidaan sipsutella ympyrää eikä oikeastaan tarvittaisi hihnaakaa.

Muutama profiilikuva, joissa näkyy Amalian silmätkin :)

Klaara:

Aurinko oli niin kirkas, että suurin osa juoksukuvista on harmaita siluetteja.

Too close

Tällä hetkellä ei oikein tahdo saada ryhmäkuvia, koska Amalia tulee iloisena liki eikä pysy muodostelmassa. Eli etualalla Amalia ja takana Mari, Klaara ja Romy.

Quiet times

Amalia, Klaara ja Romy pihalla ja sisällä rankan lenkkeilyn ja haravanheiluttamisen jälkeen. Marikin oli reippaana mukana, muttei osunut vähäisiin valokuviin.

The week was really hard and sad as the home is all too big and all too quiet in Helga's absence.

Last day for Helga

Helga sai muutaman varman epilepsiakohtauksen ja joitakin epävarmoja kohtauksia nyt kahden vuoden sairastamisen ja lääkekuurien jälkeen. Tänään menimme eläinlääkärille keskustelemaan mahdollisen lääkehoidon aloittamisesta ja mahdollisten muiden vaivojen poissulkemisesta. Helgan eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että aikaa ei ollut enää muutamia viikkoja vaan kyse oli enää muutamasta päivästä. Helgan vointi heikentyi voimakkaasti viimeisinä viikkoina, se oli väsynyt ja yskä palasi. Helga kuivui voimakkaasti, mikä eroittui selvemmin päästä/kallosta, jaloista ja selästä sekä sen iho muuttui, mutta samalla sen keskiruumis oli turvoksissa ja keräsi nestettä. Maksa oli jonkin verran suurentunut. Pernan poistosta ei olisi saatu tässä vaiheessa kuin jonkin verran lisäaikaa. Eläinlääkärin mielestä kyseessä oli sitkeä virusinfektio, kun koiraa ja sen veriarvoja ei saatu antibiooteilla kuntoon, tai selkäytimen ongelma veriarvojen vuoksi. Helgan voinnin arvioinnin jälkeen päädyimme eutanasiaan. Elämää suuremmasta ja äänekkäämmästä Helgasta jäi iso aukko, jota pikkunartut eivät millään korvaa.

Helga's condition got rapidly worse after two years of nearly constant medication, and today the veterinarian said to us that it's only a question of one to three days before the end. Helga was a great, lovable wolfhound and we wanted a peaceful and merciful end to its life, so it received euthanasia before the final collapse.

But the faith

and the love

and the hope

are all in the waiting.

 (East coker - T.S. Eliot)