Pirkkala - Kukkolaforssen - Svenstavik

^Amalia ja Milou

Kävimme kesäloman loppupuolella Svenstavikissä Ruotsin puolella ja osallistuimme kahteen koiranäyttelyyn eli Ruotsin vinttikoiraliiton näyttelyyn ja Svenstavikin kansainväliseen näyttelyyn. Mukaan olivat lähdössä kaksi aikuista ja kaksi juniorikoiraa eli omistamme Klaara ja Amalia sekä Maritan koirista Musti ja Milou. Kokoonnuimme matkaa varten Pirkkalassa, jossa siirsimme matkatavarat ja koirat yhteen autoon eli Maritan Transittiin. Mari ja Romy jäivät Pirkkalaan hoitoon ja Caddy parkkipaikalle.

Ajoimme pohjoisen kautta ympäri. Suomen puolella pysähdyimme Oulun tienoolla puoli kuuden paikkeilla näyttämään Milouta ja Mustia kasvattajalle lehmien ammuessa viehkosti taustalla. Ensimmäinen varsinainen levähdyspaikka oli Kukkolaforsenin leirintäalueella, jossa meillä oli varattuna mökki. Suihku ja yöunet olivat paikallaan. Varattu hotelstugan vastasi hyvin odotuksia, mutta makuusopet olivat onnettoman pienet isojen koirien kanssa. Lopulta nukuin tupakeittiössä tyttöjen kanssa ja pojat autossa takaovet auki. Hyttysiä ja mäkäräisiä oli onneksi huomattavan vähän.

Kukkolaforsenilta ajoimme suoraan lähelle näyttelypaikkaa. Tämä ajo oli varmaan pisin yksittäinen etappi, ja loppupäivästä oltiin lievästi sanottuna puuduksissa usemmasta lyhyestä pysähdyksestä  ja kolmesta termospullollisesta kahvia huolimatta. Tie kävi koko ajan kapeammaksi, huonokuntoisemmaksi ja paikatummaksi, kun lähenimme Norjan rajaa. Seuraava mökkimme oli varattuna näyttelypaikan alapuolelta Vemdalenista. Mökki oli sanalla sanoen aikamatka 70-luvulle ja keittiön varustelu sen mukaista. Pääsimme kuitenkin lämpimään suihkuun ja pannukahvien keittäminen onnistui loistavasti. Mökki oli ulkomuodostaan huolimatta toimiva, ja koiratkin mahtuivat makuuhuoneiden puolelle. Tosin koirat ja ihmiset olisivat tässä vaiheessa varmaan nukkuneet minkälaisessa sopessa tahansa... Hotelstuganin hintaan sisältyi aamiainen ja siivous, mikä oli miellyttävä yllätys, ja seuraavana aamuna pääsimme reippaasti matkaan.

Näissä kuvissa Klaara ja Amalia vilvoittelevat Svenstavikissä järven rannalla ennen kehään menoa. Näyttelypaikka oli urheitlu/ulkoilualue järvimaisemassa keskellä vuoristoa ja koetimme hyödyntää kaiken mahdollisen tuulenvireen, koska päivät olivat kuumia. Ruotsalaiseen tapaan kehät olivat ympäröity jo aamunkoitossa parilla kerroksella telttarivejä, joten vaikka olimme ajoissa paikalla, ei meillä ollut suoraa näkyvyyttä kehiin. Molempina päivinä kehiin ehtiminen ja koirien kampaaminen oli niin nopeaa toimintaa, että kuvia kehistä tuli todella niukasti. Kun matkattiin neljällä koiralla, ei jäänyt paljon käsiä vapaaksi kuvaamista varten.

Näyttelyn jälkeen koirat nukahtivat autoon (yllä Klaara, alla Amalia, Musti ja Milou), kun me ajoimme taas sen noin 60 km Vemdaaleniin toista yötä varten.

SvVK:n näyttelystä eli ensimmäiseltä näyttelypäivältä Amalia kehässä.

Ja Klaara samaisessa kehässä:

Vemdalenin ja Svenstavikin välimaaston maisemia. Åsarnin ympäristössä oli useita hiihto- ja laskettelukeskuksia sekä yksi hyvä katuköket. Laskettelukeskusten mökkeihin ei ollut pääsyä koirien kanssa ja näyttelyn lähialueen mökit olivat jo kaikki varattuja, joten emme saaneet yöpaikkaa Vemdalenia lähempää. Edellisestä paikasta viisastuneina ostimme tähänkin mökkiin siivouksen, jotta pääsisimme reippaammin paluumatkalle. Paluumatkasta taisi muodostua pidempi kuin menomatkasta, kun pyörsimme muutaman kerran reitiltä ja etsimme mahdollisia majoituspaikkoja.

Vemdalenin leirintäalueelta: