^Vasemmalta Musti, Amalia, Klaara ja Milou
Paluumatkan ensimmäinen ajopäivä otettiin aika rennosti, mutta silti taidettiin ajaa lähes koko päivä. Koirien kanssa matkatessa pitää pysästyä usein jalottelemaan, vilvoittelmaan ja juomaan. Näissä kuvissa ollaan jossain päin rannikkoa lähestymässä Höga kustenia eli Korkeaa rannikkoa ja sen kauniita maisemia.
Yllä Musti, alla Musti ja Amalia.
Klaara tutkii varpuja. Näimme ja maistomme isoja mustikoita ja puolukoita pitkin matkaa.
Ajopäivän päätteeksi olimme kurvailleet useille leirintäalueille kysymään mökkiä, jota ei löytynyt. Soittelin puhelimella oman akkuni tyhjäksi ja jatkoin Maritan puhelimella, kunnes meitä tärppäsi. Gyllviks havsbadetissa oli vielä mökkejä vapaana ja koiratkin saivat tulla sisään.
Paha vaan, etten älynnyt kysyä, koska paikan vastaanotto sulkeutuu... Saavuimme paikalle noin puolitoista tuntia sulkemisajan jälkeen ja työntekijät pakenivat meitä. Lopulta Marita pääsi puheisiin paikallisen isännän kanssa ja saimme kaksi pikkumökkiä yöksi. Pikkumökit paljastuivat tilaviksi ja toimiviksi yöpymistä varten, vaikka suihkua niissä ei ollutkaan. Suihkuihin eli huoltorakennukseen ei ollut pitkä matka, ja koiratkin rauhoittuivat iltaruuan jälkeen... Mutta puolenyön paikkeilla ei vielä päästykään nukkumaan, kun toisen mökin avain oli sisällä mökissä ja ovat lukossa. Leipäveitsi ja tikapuut eivät riittäneet meille varusteiksi murtoyrityksessä ja 00:12 jouduin soittamaan vielä journumrettiin isäntää avaamaan mökin oven. Sen jälkeen yksikään koira tai ihminen ei tainnut havaihtua ennen aamuherätystä.
Amalia Gyllvikin mökissä aamulla, kun pakataan jo autoa ja täytetään edelleen kolme termospulloa kahvilla piripintaan (polttoaineen lisäksi matkassa kului uskomaton määrä kahvia!). Amalia matkuisti kuin vanha tekijä, söi koko matkan hyvin ja käyttäytyi rauhallisesti.
Klaara Gyllvikin mökissä alla. Klaarahan on jo tottunut matkustaja, eikä sitä matkanteko rasittanut lainkaan siinä määrin kuin muutama lyhyt tuokio näyttelykehässä.
Gyllvikin hiekkarannat olivat upeita, ja olisimme viipyneet mielellään pidempään, mutta paluumatka jatkui Suomen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti