Näyttelyn jälkeen meillä oli aikaa kulutettavaksi ennen lauttarantaa, joten päätimmekin ajaa vähän pikkuteitä Uppsalan suuntaan ja nauttia maisemista. Kun tie pieneni, emme löytäneetkään enää levähdyspaikkoja. Reittimme varrella "vain hieman sivussa" oli kartan mukaan linnanrauniot ja ajattelimme, että siellä voi ottaa koirat ulos lenkille ja pitää taukoa. Viisikin kilometriä tuntuu pitkältä, kun ajaa epämääräisen kapeaa kärrypolkua keskellä kuusimetsää... kunnes keskellä ei mitään kohoaa valtavan iso rapattu kirkko mäen päällä. Parkkeerasimme kirkolle (Fasternan kylää emme havainneet, vaikka kylän olisi pitänyt myös olla siinä kartan mukaan) ja suuntasimme viitan mukaisesti pellolle. Vaikka epäilimme, löydämmekö mitään, pellon toiselta reunalta alkoi siintää viehettävän romanttiset linnanrauniot.
Vanhasta barokkilinnasta ei ollut paljon jäljellä, mutta emme siitä huolimatta olleet ainoita paikalla. Linnalla taisi piipahtaa kolme-neljä ruotsalaista autokuntaa oman taukomme aikana eli hämmästyttävän suosittu paikka.
Musti poseeraa linnan pihalla.
Ja Klaara ei enää malttaisi poseerata:
Kävelyn ja pienen levon jälkeen koirat saivatkin jo iltaruuan, kun itsekin kahvittelimme. Tuuli yltyi ja pilvet kertyivät taivaalla, joten pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme Kapellskärin satamaan. Satamaan saavuttuamme alkoi sataa ja sade sekä tuuli vain yltyivät illan mittaan. Koirat pääsivät pienien taukojen aikana pissalle laivaa odotellessa ja itse taisin torkahtaa (töistä jää ikävästi univelkaa). Laivalla keikutti jossakin vaiheessa yötä melkoisesti, mutta eipä se oikeastaan häirinnyt unta. Aamulla heräsin siihen, että Klaara humpsahti kapesta sängystä (jossa se nukkui kanssani) lattialle, minkä jälkeen mentiinkin tutustumaan laivan pellettilaatikkoon kannella. Turkuun saavuttiin myrskyn halki, ja ilma oli kylmentynyt sillä välin huomattavasti, kun vertauskohteena oli edellispäivän lähes helle näyttelyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti