Musti ja Klaara ovat mahdottoman helppo pari reissussa ilman juniorivahvistuksia. Näitä kahta aikuista ei paljon tarvitse kaitsea, ja välillä unohtuu, että Mustihan on oikeasti Klaaraa vuoden nuorempikin.
Marita varasi meille lauttamatkan Naantalin ja Kapellskärin välille Finnlinesille, jolloin tähän näyttelyreissuun jäi mukavan lyhkäiset ajomatkat. Finnfellowsilla oli mahdottoman rauhallista ja ruokaa mennen tullen, eikä matkakaan kestänyt kuin 8 tuntia. Neljän hengen hytti oli suorastaan tilava, kun siinä irlanninsusikoirakin mahtui poikittain tai pitkittäin. Laivalla oli hyvin viileää, mistä koirat nauttivat, mutta allekirjoittanut lisäsi villapaitaa ylle. Liikkuminen oli helppoa väljässä laivassa, kun autokannellakaan ei tarvinnut ylenmäärin pujotella ja hissi löytyi helpolla. Laivamatka sujui ongelmitta, paitsi jompi kumpi karvanaamoista oli tökkinyt hytin oven takalukkoon niin, ettemme päässet avainkorteilla sisään vaan piti hälyttää apua.
Yövyimme Grisslehamnin pienellä leirintäalueella, jonne vielä pääsi mökkiin. "Suuri mökki" paljastui melko pieneksi eli taas todettiin, kuinka kuvat valehtelevat, mutta hyvin kaikki mahduttiin ja koirat pärjäsivät rauhallisesti keskenään. Leirintäalueella oli melko rento meininki: tulimme paikalle, kun vastaanotto oli jo sulkeutunut siltä päivältä (kuuden paikkeilla!) ja joku paikallinen tuli kertomaan meille, että mökkimme avain odottaa kuistin reunassa naulassa. Tuntui helpottavalta, että pääsisimme ainakin mökkiin, mutta ongelmaksi jäi vielä maksu. Kyselimme, miten maksu mahtaisi hoitua ja paikallinen kertoi, että Sven-Erik (isäntä) palaa varmaan kahdeksan-yhdeksän välillä aamulla, jolloin voimme maksaa. Olimme suunnitelleet lähtevämme seisemäksi näyttelyyn, joten eipä auttanut taas muu kuin häiritä Sven-Erikiä kesken ruokaa soittelemalla perään. Kun sotku oli selvitetty, vaihdettiin koirille valjaat ja pitkät hihnat sekä lähdettiin alueen ulkopuolelle kävelemään. Löysimme vierasvenesataman, mutta pikkukylä oli hyvin hiljainen näin "talviaikaan". Leirintäalueella oli paljon viikonlopunviettäjiä vaunuissa, mutta vaikka illanvietto ilmeisesti jatkui pitkään ja ruotsalaiset juomalaulut raikuivat, nukuin niin sikeästi, että Marita käytti Klaarankin yöllä ulkona...
Näyttelyalueelle Gimoon saavuimme pienestä tiestä ja sumuisesta aamusta huolimatta niin varhain, ettei parkkimiehiäkään vielä näkynyt. Jätimme tavarat purkupaikalle ja saimme ensimmäistä kertaa teltan pystytettyä kehän reunaan ruotsalaisessa näyttelyssä, kun yleensä telttamme on ollut toisessa tai kolmannessa rivissä. Ehdimme hyvin ulkoiluttaa koirat ja hakemaan matolääkityksen leimatkin niille ennen näyttelyn alkua.
Irlanninsusikoiria näyttelyyn oli ilmoitettu 20 kappaletta, joista muutama puuttui kehästä. Musti esiintyi myös erittäin kauniisti ja oli avoimenluokan toinen eli jäi paras uros kolmanneksi vara-sertin kera tällä kertaa. Tuomari piti Mustista kokonaisuutena ja antoi sille hyvin ylistävän arvostelun. Kehän reunalla ja kehän jälkeen tavattiin yllättävän paljon tuttuja ja puolituttuja ihmisiä ja aurinko lämmitti, joten näyttelypäivä oli kerrassaan onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti