^The BOB of both days
Sunnuntaina osallistuimme Klaaran kanssa Helsingin messukeskuksessa vuoden viimeisen näyttelyyn eli Voittajaan. Helsingin näyttelyviikonloppuun oli ahdettu jälleen kaksi näyttelyä eli lauantaina olisi samassa paikassa ollut Helsingin voittaja -näyttely, minkä jätimme väliin. Viimevuotisen näyttelyn ahtaudesta jäi huono mielikuva järjestelyistä, mutta tänä vuonna ei irlisten kehän laidalla ollut erityisen ahdasta, vaikka osa kehien välisistä käytävistä olivatkin niin tukkoisia, ettei kävelemään päässyt. Ehkä irliskehän viereisessä kehässä - ja jopa arvostelun aikanakin irlisten kehässä - hääränneen paimenkoiraväen maine pelotti?
Klaaraa pieni ahtauskaan ei ahdista ja se viihtyi hyvin rennosti koko päivän kehän laidalla ja kauppakujilla. Kehässä emme kauaa viihtyneet, kun narttujen junioriluokassa oli 18 narttua, joista tuomari Hans Lehtinen karsi kovalla kädellä; neljä sai erinomaisen, kolme hyvän ja loput erittäin hyvän. Klaara oli erittäin hyvä -ryhmässä, mihin voimme tässä seurassa olla erittäin tyytyväisiä. Klaara esiintyi rauhallisemmin nyt, kun ei ollut Helgan lihapullia mukana häiritsemässä sen keskittymistä ;) Arvosteluksi tuli:
" Hyvin kookas, tällä hetkellä hyvin kevyt, mutta kaunislinjainen narttu. Voisi kantaa korviaan paremmin. Hyvä pään profiili. Kaunis ylälinja ja takaosa. Hyvä karva."
Aikuisten narttujen kehää emme koko ajan seurannetkaan, vaan kävimme tutkimassa kauppakujien tarjontaa ja löytyihin sieltä taas kaikenlaista pientä kivaa. Itse asiassa taisimme seurata tarkemmin skotlanninhirvikoirien arvostelua ja sakemannikehän touhua. Kiitos hyvästä seurasta kehän laidalla :)
Irlanninsusikoirien rotunsa paras oli molempina päivinä erittäin komea ja hyvälinjainen (sekä upealuonteinen) 5½-vuotias Pennybright Lancelot, joka sai tällä reissulla voittajatitteleiden lisäksi kansainvälisen muotovalion arvoon oikeuttavat cacibit kasaan. Onnitteluja! Koirahan on Helgan isä ;)
Klaara rentoutuu:
Last Sunday we drove to Helsinki and participated in the Winner 2010 dog show with Klaara. Klaara behaved herself fine although it was traveling without the older dogs. The judge, Hans Lehtinen gave Klaara a very good with a nice critics. The critics state that Klaara is a fine young bitch of good size and good proportions with a good topline and rear, head and coat. It looks a bit on the light side at the moment. The best of breed and Winner 2010 (as well as Helsinki Winner in Saturday) was the handsome Pennybright Lancelot who also received cacib and became a C.I.B. P. Lancelot sleeping:
Romyn kanssa käytiin taas kaupungissa kävelemässä, ja se pääsi päivän aikana tutustumaan esimerkiksi yhteen pystykorvasekoitukseen ja kahteen perhoskoiraan. Täytyy myöntää, että vieläkin olen kahta mieltä noista vieraiden koirien treffaamisita, eikä me kaikkia tervehditä vaan hiotaan edelleen rauhallista ohitusta. Hiiriä ei Turun päästä löytynyt, vaikka Romy niitäkin etsi.
Uudeksivuodeksi palataan maalle.
Pitkän päivän jälkeen väsyttää:
Pienet leikkimässä uudessa lumessa.
Lumi pöllyää - etenkin, kun Helga saapuu juoksuttamaan Klaaraa ja Romya:
Välillä "saalis" vaihtuu.
Tyytyväinen Helga:
Romy meni Helgan turviin pitämään hengähdystauon Klaarasta.
Mutta Klaara selvästi juonii jo jotain... ;)
Ulkoiltiin kimmeltävän jäätyneessä aamussa.
Näissäkin kuvissa on pienet irlisneidit, Helga ja Klaara juoksemassa. Erittäin hyvin irlis maastoutuu koostaan huolimatta.
Pienet pörriäiset eivät kylmästä kärsi, kun pysyvät liikkeessä. Toista on kamerakäden kanssa.
Jäätynyt pieni koira:
Romy kaivelee hiiriä ja taas bongattiin ainakin yksi ihan oikeasti.
Talvinen poseeraus:
Mamma viiletti fleksissä ja innostui myös pomppimaan ja leikkimään, kun juostiin lämpimiksemme.
Mammalla oli Katariinan vanha pusakka päällä, mutta siitä huolimatta se ravisteli itseään kylmässä.
Pakkaskuvia aamuselta; tyttöjä ei ihan kauheasti runsaan 20 asteen pakkanenkaan haitannut ja vauhtia riitti. Marilta vietiin kontrollinäyte eläinlääkäriin, ja sen jälkeen lähdettiin sisämaahan päin joulunviettoon.
Helga:
Mari & Klaara:
Joulurauha tuppaa unohtumaan...
Klaara vetää henkeä:
Kunnes saa uuden juoksukaverin Romysta:
Klaara sulautuu varjoihin:
Mari poseeraa kärsivällisesti pantamannekiinina ja kerjää rapsutuksia palkkioksi.
Helgan uudessa Ebba&Albus-pannassa on pieniä metsäneläimiä:
Klaaralle tuli taas vähän sinervä panta, mikä kyllä sopii sen turkin väriin:
Minä! Minä! Minä pieni ja suloinen!
Riittääkö kaikille nannaa?
Lopulta nannakäsi tyhjenee...
Ja tunnelma vapautuu:
Nuorten uusista pannoista ei tullut lähikuvia, kun pienet rupesivat leikkimään heti päästyään vapaalle:
Fundeeraustauko:
Kuka siellä kulkee?
^The BOB of both days
