Quiet times

Amalia, Klaara ja Romy pihalla ja sisällä rankan lenkkeilyn ja haravanheiluttamisen jälkeen. Marikin oli reippaana mukana, muttei osunut vähäisiin valokuviin.

The week was really hard and sad as the home is all too big and all too quiet in Helga's absence.

Last day for Helga

Helga sai muutaman varman epilepsiakohtauksen ja joitakin epävarmoja kohtauksia nyt kahden vuoden sairastamisen ja lääkekuurien jälkeen. Tänään menimme eläinlääkärille keskustelemaan mahdollisen lääkehoidon aloittamisesta ja mahdollisten muiden vaivojen poissulkemisesta. Helgan eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että aikaa ei ollut enää muutamia viikkoja vaan kyse oli enää muutamasta päivästä. Helgan vointi heikentyi voimakkaasti viimeisinä viikkoina, se oli väsynyt ja yskä palasi. Helga kuivui voimakkaasti, mikä eroittui selvemmin päästä/kallosta, jaloista ja selästä sekä sen iho muuttui, mutta samalla sen keskiruumis oli turvoksissa ja keräsi nestettä. Maksa oli jonkin verran suurentunut. Pernan poistosta ei olisi saatu tässä vaiheessa kuin jonkin verran lisäaikaa. Eläinlääkärin mielestä kyseessä oli sitkeä virusinfektio, kun koiraa ja sen veriarvoja ei saatu antibiooteilla kuntoon, tai selkäytimen ongelma veriarvojen vuoksi. Helgan voinnin arvioinnin jälkeen päädyimme eutanasiaan. Elämää suuremmasta ja äänekkäämmästä Helgasta jäi iso aukko, jota pikkunartut eivät millään korvaa.

Helga's condition got rapidly worse after two years of nearly constant medication, and today the veterinarian said to us that it's only a question of one to three days before the end. Helga was a great, lovable wolfhound and we wanted a peaceful and merciful end to its life, so it received euthanasia before the final collapse.

But the faith

and the love

and the hope

are all in the waiting.

 (East coker - T.S. Eliot)

With Romy in Tampere

Viikonlopuksi osui hienot ilmat ja tuli ulkoiltua paljon Tampereen päässä. Kyläpaikassa oli nostettu tatamit pystyyn kevätsiivouksen alta, joten Romylla oli vapaa pääsy kaikkiin tiloihin.

Ice and water

Pienet juoksivat itsensä takapihan jäässä, vedessä ja kurassa onnellisesti suihkukuntoon. Sen jälkeen käytiinkin vain lenkillä sipsuttelemassa. Kokeilin lenkillä Amaliallekin ensimmäistä kertaa valjaita (Romyn vanhat valjaat olivat sopivan kokoiset sen vielä keskenkasvuiselle rintakehälle), ja erittäin hyvin sen ohjaus sujui jo valjaissakin.

Mari pysyi visusti vartiossa pienen jääkummun päällä, jottei varpaat kastuisi. Helga on näissä kuvissa sisällä lepäämässä; sen vointi kääntyi taas valitettavasti huonompaan, ja ollaan jälleen menossa eläinlääkäriin.

Snow in April

Lumikuvat ovat huhtikuun (toivottavasti) viimeisestä lumisateesta. Romy näyttää taas vakavalta poseeratessaan, mutta todellisuudessa sillä oli hauskaa hyppiä ja piehtaroida lumessa sekä kaivautua siihen.

Kännykän tyhjennystä.

Pictures from the previous week

 While we still had snow and some sunshine.

Edellisviikon kuvia, kun tytöt ovat pihalla nauttimassa auringosta ja me kaadamme pystyynkuivunutta mäntyä. Tänään takapiha onkin pelkkää jäätä ja vettä. Tytöt ovat lenkkeilleet sateessa, ja vein Amalian ensi kertaa ihan yksinkin lenkille. Silloin tyttö pitää hyvin kontaktia ja on muutoinkin kevyesti ohjattavissa. Romy pääsikin sitten pitkälle lenkille Klaaran parina.

Sisällä meiltä hävisi pehmolelun sisältä vinku, ja epäillään, että se on päätynyt joko Helgan tai Amalian vatsaan. Isompi ja pienempi vaalee saivat parafiiniöljyä, ja nyt odotellaan tuloksia.

Mari sai Back on Track -loimensa kotiin, ja se on kokeillut loimea ensimmäisiä kertoja. Vaikutusta on vielä vaikea arvioida, mutta ainakin se nukuuu tyytyväisenä takkinsa alla. Romylle tilattu takki oli aivan liian iso eli helmukset roikkuivat takavarpaissa. Romyn takki meni vaihtoon.