Romy on a rock

Romylla on tapana hypähdellä spontaanisti lenkin varrella sattumanvaraisten korokkeiden päälle. Pitääkö silloin nähdä kauemmas vai kompensoida kokoa suhteessa irlantilaisiin, ken tietää, mutta ainakin näkee, että takajalat eivät vaivaa.

Autumn pictures

^Yläkuvassa odotetaan työstäpalaavia kotiin.

^Mari nauttii syksystä

Ja Amaliaa naurattaa, kun kamera vihdoin kohdistuu siihen.

Romy hännänhuippuna

Taking those pictures

Klaara poseeraa ja reipas avustajakoira Amalia häärii mukana.

Klaara alkaa saada tarpeekseen...

Klaara with new rosettes

Gimon näytelyn jälkeen ei tullut otettua poseerauskuvia, joten tässä Klaara kotipihalla ruusukkeineen tänään paluun jälkeen.

Back from Gimo

Näyttelyn jälkeen meillä oli aikaa kulutettavaksi ennen lauttarantaa, joten päätimmekin ajaa vähän pikkuteitä Uppsalan suuntaan ja nauttia maisemista. Kun tie pieneni, emme löytäneetkään enää levähdyspaikkoja. Reittimme varrella "vain hieman sivussa" oli kartan mukaan linnanrauniot ja ajattelimme, että siellä voi ottaa koirat ulos lenkille ja pitää taukoa. Viisikin kilometriä tuntuu pitkältä, kun ajaa epämääräisen kapeaa kärrypolkua keskellä kuusimetsää... kunnes keskellä ei mitään kohoaa valtavan iso rapattu kirkko mäen päällä. Parkkeerasimme kirkolle (Fasternan kylää emme havainneet, vaikka kylän olisi pitänyt myös olla siinä kartan mukaan) ja suuntasimme viitan mukaisesti pellolle. Vaikka epäilimme, löydämmekö mitään, pellon toiselta reunalta alkoi siintää viehettävän romanttiset linnanrauniot.

Vanhasta barokkilinnasta ei ollut paljon jäljellä, mutta emme siitä huolimatta olleet ainoita paikalla. Linnalla taisi piipahtaa kolme-neljä ruotsalaista autokuntaa oman taukomme aikana eli hämmästyttävän suosittu paikka.

Musti poseeraa linnan pihalla.

Ja Klaara ei enää malttaisi poseerata:

Kävelyn ja pienen levon jälkeen koirat saivatkin jo iltaruuan, kun itsekin kahvittelimme. Tuuli yltyi ja pilvet kertyivät taivaalla, joten pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme Kapellskärin satamaan. Satamaan saavuttuamme alkoi sataa ja sade sekä tuuli vain yltyivät illan mittaan. Koirat pääsivät pienien taukojen aikana pissalle laivaa odotellessa ja itse taisin torkahtaa (töistä jää ikävästi univelkaa). Laivalla keikutti jossakin vaiheessa yötä melkoisesti, mutta eipä se oikeastaan häirinnyt unta. Aamulla heräsin siihen, että Klaara humpsahti kapesta sängystä (jossa se nukkui kanssani) lattialle, minkä jälkeen mentiinkin tutustumaan laivan pellettilaatikkoon kannella. Turkuun saavuttiin myrskyn halki, ja ilma oli kylmentynyt sillä välin huomattavasti, kun vertauskohteena oli edellispäivän lähes helle näyttelyssä.

Gimo INT dog show

Musti ja Klaara ovat mahdottoman helppo pari reissussa ilman juniorivahvistuksia. Näitä kahta aikuista ei paljon tarvitse kaitsea, ja välillä unohtuu, että Mustihan on oikeasti Klaaraa vuoden nuorempikin.

Marita varasi meille lauttamatkan Naantalin ja Kapellskärin välille Finnlinesille, jolloin tähän näyttelyreissuun jäi mukavan lyhkäiset ajomatkat. Finnfellowsilla oli mahdottoman rauhallista ja ruokaa mennen tullen, eikä matkakaan kestänyt kuin 8 tuntia. Neljän hengen hytti oli suorastaan tilava, kun siinä irlanninsusikoirakin mahtui poikittain tai pitkittäin. Laivalla oli hyvin viileää, mistä koirat nauttivat, mutta allekirjoittanut lisäsi villapaitaa ylle. Liikkuminen oli helppoa väljässä laivassa, kun autokannellakaan ei tarvinnut ylenmäärin pujotella ja hissi löytyi helpolla. Laivamatka sujui ongelmitta, paitsi jompi kumpi karvanaamoista oli tökkinyt hytin oven takalukkoon niin, ettemme päässet avainkorteilla sisään vaan piti hälyttää apua.

Yövyimme Grisslehamnin pienellä leirintäalueella, jonne vielä pääsi mökkiin. "Suuri mökki" paljastui melko pieneksi eli taas todettiin, kuinka kuvat valehtelevat, mutta hyvin kaikki mahduttiin ja koirat pärjäsivät rauhallisesti keskenään. Leirintäalueella oli melko rento meininki: tulimme paikalle, kun vastaanotto oli jo sulkeutunut siltä päivältä (kuuden paikkeilla!) ja joku paikallinen tuli kertomaan meille, että mökkimme avain odottaa kuistin reunassa naulassa. Tuntui helpottavalta, että pääsisimme ainakin mökkiin, mutta ongelmaksi jäi vielä maksu. Kyselimme, miten maksu mahtaisi hoitua ja paikallinen kertoi, että Sven-Erik (isäntä) palaa varmaan kahdeksan-yhdeksän välillä aamulla, jolloin voimme maksaa. Olimme suunnitelleet lähtevämme seisemäksi näyttelyyn, joten eipä auttanut taas muu kuin häiritä Sven-Erikiä kesken ruokaa soittelemalla perään. Kun sotku oli selvitetty, vaihdettiin koirille valjaat ja pitkät hihnat sekä lähdettiin alueen ulkopuolelle kävelemään. Löysimme vierasvenesataman, mutta pikkukylä oli hyvin hiljainen näin "talviaikaan". Leirintäalueella oli paljon viikonlopunviettäjiä vaunuissa, mutta vaikka illanvietto ilmeisesti jatkui pitkään ja ruotsalaiset juomalaulut raikuivat, nukuin niin sikeästi, että Marita käytti Klaarankin yöllä ulkona...

Näyttelyalueelle Gimoon saavuimme pienestä tiestä ja sumuisesta aamusta huolimatta niin varhain, ettei parkkimiehiäkään vielä näkynyt. Jätimme tavarat purkupaikalle ja saimme ensimmäistä kertaa teltan pystytettyä kehän reunaan ruotsalaisessa näyttelyssä, kun yleensä telttamme on ollut toisessa tai kolmannessa rivissä. Ehdimme hyvin ulkoiluttaa koirat ja hakemaan matolääkityksen leimatkin niille ennen näyttelyn alkua.

Irlanninsusikoiria näyttelyyn oli ilmoitettu 20 kappaletta, joista muutama puuttui kehästä. Musti esiintyi myös erittäin kauniisti ja oli avoimenluokan toinen eli jäi paras uros kolmanneksi vara-sertin kera tällä kertaa. Tuomari piti Mustista kokonaisuutena ja antoi sille hyvin ylistävän arvostelun. Kehän reunalla ja kehän jälkeen tavattiin yllättävän paljon tuttuja ja puolituttuja ihmisiä ja aurinko lämmitti, joten näyttelypäivä oli kerrassaan onnistunut.

Gimo INT 15.9.2013

Lauantaina suuntasimme Ruotsiin Mustin ja Klaaran kanssa määränpäänä Gimon kansainvälinen näyttely. Reissukertomus on vielä tulossa, mutta ensin vähän hehkuttelua: Marita esitti kehässä rennon ja vapautuneen Klaaran, joka voitti avoimen luokan nartut saaden SA:n. Sen jälkeen jännitettiinkin paras narttu -kehää, kun samaisesta sertistä kisasi juniori-, nuorten-ja käyttöluokan voittajat Klaaran lisäksi. Mutta tuomari, Anki Johansson sijoitti Klaaran paras narttu kakkoseksi ja Klaara sai toisen serttinsä sekä vara-cacibin. Hieno suoritus Klaaralta ja edelleen kiitos Maritalle esittämisestä!

In Gimo INT Klaara received EX/1, CK, BT-2, CERT & res-CACIB. Here's her nice critics from the judge, Anki Johansson:

"Mycket vacker tik med fint linjespel, fem. huvud, ngt tråkiga öron, utm. hals, långt välplacerat kors, mkt fin över o underlinje, lång välformad bröstkorg, bra vinklar, utm. benstomme, utm. rörelser med god resning, mycket fint presenterad, utm. päls."

Paras narttu -kehässä juostiin monta kierrosta, kun tuomari tuumaili sijoituksia.

Kauppi dog show 1.9.2013

Viime sunnuntaina päätettiin sateessa kesän näyttelykausi Kaupin ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina oli Tim Finney Irlannista. Ilma ei ehkä häikäissyt ja tuomarikin jonkinverran puhutti kehän reunalla, mutta seura oli hyvää. Amalian kanssa harjoiteltiin taas kehässä ja tuloksena oli EH/3 arvostelulla:

"12 months, outline is rather straight, nice head, elegant neck into quite upright shoulder, needs to deepen in chest. Rather long in loin. Nicely muscled quarters. Moved extremely freely keeping shape. Moving soundly up and down. Even at 12 months I would like more body."

Tuomari piti puheessaan Amaliaa erittäin lupaavana, mutta totesi sen olevan vielä kovin kehittymätön.

Narttujen avoimeen luokkaan osallistui 13 koiraa mukaanlukien Klaara, jonka Marita ystävällisesti esitti.

Klaaran sijoitus oli ERI/4. Erinomainen oli niin harvinaista tuomarilta, että olemme tyytyväisiä Klaaran tulokseen. Arvostelu on jonkin verran epäselvä:

"3 year old, stands on [?], nice length of neck, nice proportions neck to back, nice shape of loin. Good secondhand with elbows well under, nice depth carried back [?], would like more muscle behind, moved well without much drive, overall nice quality."

Kaunis-Klaara:

Sadetta pitämässä teltassa: