Happy Birthday to Amalia

Amalia täyttää tänään vuoden! Amalia on hyvin oppivainen ja seurallinen tyttö, joka on kasvanut hienosti eli toivotaan monta, monta yhteistä vuotta lisää!

Näissä kuvissa Amalia on Romyn ja Klaaran kanssa seuraamassa pihanparannusta eli taas raivattiin vuoristomännikköä pienemmäksi. 

August days

Elokuun alun kuvia menneeltä viikolla. Kuten alemmasta kuvasta näkyy, Amalia ei vieläkään malta pysyä rivistössä vaan tulee tervehtimään kuvaajaa:

Klaara ja mini-säfer Romy

Amalia tulee elokuussa vuoden!

Mari yllä Amalian kanssa ja alla auringosta nauttien:

Klaara seuraa varjossa kuvaajaa, kunnes torkahtaa:

Romy torkkuu usein auringossa ja paahtaa luitaan:

Back from Svenstavik: posing on the seaside

Nämä kuvat ovat viimeiseltä päivältä Ruotsin puolelta jostakin matkan varrelta rannikolta, kun pysähdyimme syömään ja näimme samalla kauniin paikan ottaa kuvia koirista. Syömisen jälkeen kävelimme koirien kanssa valtatien alitse meren puolelle, jossa oli kerätty pieneen niemeen vanhoja ranta-aittoja ja yksi kunnostettu majakka.

Riitta odotteli kolmen koiran kanssa, kun yksi koira oli kuvattavana ja kolmas ihminen kuvasi.

Milou ja Amalia odottavat vuoroaan.

Klaara palaa odotusvuoroon:

Klaara ja Amalia:

Poseerauksen jälkeen otettiin vielä ryhmäkuva vasten aittaa, josta myytiin rökt lax (tottakai).

Amalia on jo tulossa kuvaajan syliin:

Vielä pari kuvaa Klaarasta vapaammassa seisonnassa, kun kova tuuli rannassa vaikeutti ruusukkeiden esittämistä.

Ja viimeisen matkakuvana Amalia - hyvä tyttö :)

Suomen puolella yövyttiin vielä kerran kahdessa vaatimattomassa mökissä Simon leirintäalueella. Paikka oli kuitenkin rauhallinen ja kaikki nukkuivat hyvin serttikakkukahvien jälkeen. Pirkkalaan ja kotiin päästiin taas kolmen kahvipullollisen voimin.

Svenstavik - Örnsköldsvik: Gullvik

 ^Vasemmalta Musti, Amalia, Klaara ja Milou

Paluumatkan ensimmäinen ajopäivä otettiin aika rennosti, mutta silti taidettiin ajaa lähes koko päivä. Koirien kanssa matkatessa pitää pysästyä usein jalottelemaan, vilvoittelmaan ja juomaan. Näissä kuvissa ollaan jossain päin rannikkoa lähestymässä Höga kustenia eli Korkeaa rannikkoa ja sen kauniita maisemia.

Yllä Musti, alla Musti ja Amalia.

Klaara tutkii varpuja. Näimme ja maistomme isoja mustikoita ja puolukoita pitkin matkaa.

Ajopäivän päätteeksi olimme kurvailleet useille leirintäalueille kysymään mökkiä, jota ei löytynyt. Soittelin puhelimella oman akkuni tyhjäksi ja jatkoin Maritan puhelimella, kunnes meitä tärppäsi. Gyllviks havsbadetissa oli vielä mökkejä vapaana ja koiratkin saivat tulla sisään.

Paha vaan, etten älynnyt kysyä, koska paikan vastaanotto sulkeutuu... Saavuimme paikalle noin puolitoista tuntia sulkemisajan jälkeen ja työntekijät pakenivat meitä. Lopulta Marita pääsi puheisiin paikallisen isännän kanssa ja saimme kaksi pikkumökkiä yöksi. Pikkumökit paljastuivat tilaviksi ja toimiviksi yöpymistä varten, vaikka suihkua niissä ei ollutkaan. Suihkuihin eli huoltorakennukseen ei ollut pitkä matka, ja koiratkin rauhoittuivat iltaruuan jälkeen... Mutta puolenyön paikkeilla ei vielä päästykään nukkumaan, kun toisen mökin avain oli sisällä mökissä ja ovat lukossa. Leipäveitsi ja tikapuut eivät riittäneet meille varusteiksi murtoyrityksessä ja 00:12 jouduin soittamaan vielä journumrettiin isäntää avaamaan mökin oven. Sen jälkeen yksikään koira tai ihminen ei tainnut havaihtua ennen aamuherätystä.

Amalia Gyllvikin mökissä aamulla, kun pakataan jo autoa ja täytetään edelleen kolme termospulloa kahvilla piripintaan (polttoaineen lisäksi matkassa kului uskomaton määrä kahvia!). Amalia matkuisti kuin vanha tekijä, söi koko matkan hyvin ja käyttäytyi rauhallisesti.

Klaara Gyllvikin mökissä alla. Klaarahan on jo tottunut matkustaja, eikä sitä matkanteko rasittanut lainkaan siinä määrin kuin muutama lyhyt tuokio näyttelykehässä.

Gyllvikin hiekkarannat olivat upeita, ja olisimme viipyneet mielellään pidempään, mutta paluumatka jatkui Suomen suuntaan.

Pirkkala - Kukkolaforssen - Svenstavik

^Amalia ja Milou

Kävimme kesäloman loppupuolella Svenstavikissä Ruotsin puolella ja osallistuimme kahteen koiranäyttelyyn eli Ruotsin vinttikoiraliiton näyttelyyn ja Svenstavikin kansainväliseen näyttelyyn. Mukaan olivat lähdössä kaksi aikuista ja kaksi juniorikoiraa eli omistamme Klaara ja Amalia sekä Maritan koirista Musti ja Milou. Kokoonnuimme matkaa varten Pirkkalassa, jossa siirsimme matkatavarat ja koirat yhteen autoon eli Maritan Transittiin. Mari ja Romy jäivät Pirkkalaan hoitoon ja Caddy parkkipaikalle.

Ajoimme pohjoisen kautta ympäri. Suomen puolella pysähdyimme Oulun tienoolla puoli kuuden paikkeilla näyttämään Milouta ja Mustia kasvattajalle lehmien ammuessa viehkosti taustalla. Ensimmäinen varsinainen levähdyspaikka oli Kukkolaforsenin leirintäalueella, jossa meillä oli varattuna mökki. Suihku ja yöunet olivat paikallaan. Varattu hotelstugan vastasi hyvin odotuksia, mutta makuusopet olivat onnettoman pienet isojen koirien kanssa. Lopulta nukuin tupakeittiössä tyttöjen kanssa ja pojat autossa takaovet auki. Hyttysiä ja mäkäräisiä oli onneksi huomattavan vähän.

Kukkolaforsenilta ajoimme suoraan lähelle näyttelypaikkaa. Tämä ajo oli varmaan pisin yksittäinen etappi, ja loppupäivästä oltiin lievästi sanottuna puuduksissa usemmasta lyhyestä pysähdyksestä  ja kolmesta termospullollisesta kahvia huolimatta. Tie kävi koko ajan kapeammaksi, huonokuntoisemmaksi ja paikatummaksi, kun lähenimme Norjan rajaa. Seuraava mökkimme oli varattuna näyttelypaikan alapuolelta Vemdalenista. Mökki oli sanalla sanoen aikamatka 70-luvulle ja keittiön varustelu sen mukaista. Pääsimme kuitenkin lämpimään suihkuun ja pannukahvien keittäminen onnistui loistavasti. Mökki oli ulkomuodostaan huolimatta toimiva, ja koiratkin mahtuivat makuuhuoneiden puolelle. Tosin koirat ja ihmiset olisivat tässä vaiheessa varmaan nukkuneet minkälaisessa sopessa tahansa... Hotelstuganin hintaan sisältyi aamiainen ja siivous, mikä oli miellyttävä yllätys, ja seuraavana aamuna pääsimme reippaasti matkaan.

Näissä kuvissa Klaara ja Amalia vilvoittelevat Svenstavikissä järven rannalla ennen kehään menoa. Näyttelypaikka oli urheitlu/ulkoilualue järvimaisemassa keskellä vuoristoa ja koetimme hyödyntää kaiken mahdollisen tuulenvireen, koska päivät olivat kuumia. Ruotsalaiseen tapaan kehät olivat ympäröity jo aamunkoitossa parilla kerroksella telttarivejä, joten vaikka olimme ajoissa paikalla, ei meillä ollut suoraa näkyvyyttä kehiin. Molempina päivinä kehiin ehtiminen ja koirien kampaaminen oli niin nopeaa toimintaa, että kuvia kehistä tuli todella niukasti. Kun matkattiin neljällä koiralla, ei jäänyt paljon käsiä vapaaksi kuvaamista varten.

Näyttelyn jälkeen koirat nukahtivat autoon (yllä Klaara, alla Amalia, Musti ja Milou), kun me ajoimme taas sen noin 60 km Vemdaaleniin toista yötä varten.

SvVK:n näyttelystä eli ensimmäiseltä näyttelypäivältä Amalia kehässä.

Ja Klaara samaisessa kehässä:

Vemdalenin ja Svenstavikin välimaaston maisemia. Åsarnin ympäristössä oli useita hiihto- ja laskettelukeskuksia sekä yksi hyvä katuköket. Laskettelukeskusten mökkeihin ei ollut pääsyä koirien kanssa ja näyttelyn lähialueen mökit olivat jo kaikki varattuja, joten emme saaneet yöpaikkaa Vemdalenia lähempää. Edellisestä paikasta viisastuneina ostimme tähänkin mökkiin siivouksen, jotta pääsisimme reippaammin paluumatkalle. Paluumatkasta taisi muodostua pidempi kuin menomatkasta, kun pyörsimme muutaman kerran reitiltä ja etsimme mahdollisia majoituspaikkoja.

Vemdalenin leirintäalueelta:

On the road to Svenstavik

 ^Vasemmalta oikealle/from left to right: Musti, Klaara, Amalia ja Milou.

Vietimme kuutisen vauhdikasta päivää tien päällä, kun matkasimme Svenstaviikiin ja takaisin. Reissussa olivat mukana meiltä kaksi narttua eli Amalia ja Klaara sekä Maritalta kaksi poikaa Musti ja Milou. Lisään blogiin matkakuvia ja tekstiä, jahka on palauduttu arkeen.

I'll add pictures and description of our road trip to Svenstavik later this week. Our girls, Amalia and Klaara were accompanied by Marita's Musti and Milou.

Vasemmalta oikealle/from left to right: Musti, Amalia ja Klaara.