Viime perjantaiaamuna treffattiin Marita ja Musti Naantalin satamassa, josta lähdettiin Ruotsin puolelle näyttelymatkalle. Finnfellow oli mennessä poikkeuksellisen tyhjä henkilöautolla matkustajista, vaikka rekkoja olikin matkassa eli olimme omassa rivissämme ensimmäisinä ja tilaa riitti. Sunnuntai-illalla takaisin tullessa olikin enemmän matkustajia. Finnlinesin valttina onkin omasta mielestäni se, että tilaa riittää eikä koirien kanssa tarvitse kärsiä juopuneista kanssamatkustajista. Ja mikä hienointa: hytit ovat jopa irlisten kanssa matkustattessa tilavia. Meillä oli yhteinen neljän hengen hytti, jossa Klaara ja Musti torkkuivat vuorotellen lattialla tai eri pedeillä.
Kapellskäristä ajoimme noin viisi tuntia Sundsvalliin majapaikkaamme pimenevässä ja sateisessa illassa, kun muutama pysähdys piti kuitenkin matkan aikana järjestää koirille ja itsellekin. Mökkikylään saavuimme vasta 22:20 paikallista aikaa ja ryhdyimme puhelimella taivoittelemaan isäntäväkeä, jotta saisimme avaimen. Kunhan jonkinverran äreä isäntä sai aluevahdin hereille, vahdilla ei ollut ongelmia kirjata meitä sisälle ja opastaa mökkiin. Mökki paljastui mukavan tilavaksi ja aivan uudeksi, joten kannoimme tavarat sisälle ja veimme koirat iltalenkille. Pikaisen suihkun jälkeen olinkin jo unten mailla ja heräsin vasta, kun Klaara pyysi aamusella ulos.
Aamu Sundsvallissa oli kaunis ja kevät selvästi pidemmällä kuin Suomen puolella. Mökkeihin ja leirintäalueelle tuli melkoisen paljon näyttelyväkeä koirineen, mutta pakko ylpeillä, että Musti ja Klaara käyttäytyivät mallikkaasti koko viikonlopun. Näiden kahden kanssa on mahdottoman helppo matkustaa (kunhan tarjolla on vettä, vettä ja toisinaan ruokaa sekä Mustille matkassa mukana nallukka).
Lauantain näyttely oli Sundsvallin isossa hallissa kaikkien rotujen näyttely, joka oli järjestetty hyvin ja tilavasti. Musti ja Klaara laitettiin kokeeksi häkkiin ja hyvinhän ne siellä viihtyivät odottamassa kehiä, jotka alkoivat vasta, kun tuomari oli käynyt läpi 61 whippettiä. Musti ja Klaara liikkuivat molemmat hyvin ja esiintyivät muutoinkin mallikkaasti, mutta tuomari olisi toivonut niille toisenlaista ylälinjaa. Yläkuvassa Klaara kehässä ja onnistuneita kuvia ei oikeastaan olekaan tuon enempää, kun tummat koiramme hukkuivat mustaan mattoon. Tuomari Michael Forte Irlannista arvoi Klaaraa näin (ja
kehäsihteeri lisäsi oman huomionsa arvosteluun):
"Nice quality female. Moving freely in front and rear. Topline could be stronger. Nice pigment. Nice eyes and expression. Well presented. Champion idag!"
Klaara sai avoimen luokan erinomaisen, sijoitettiin luokassaan ensimmäiseksi ja paras-narttu -luokassa kolmanneksi sertin kera eli se valioitui Ruotsin muotovalioksi! Kovin tuomari taas juoksuttikin Klaaraa ja Maritaa, jolle suuri kiitos urakoinnista!
Kehän pyöriessä kertättiin irlanninsusikoiria tuomarikoulutusta varten. Koulutukseen kaivattiin kahdeksaa koiraa, joten jäimme Mustin ja Klaaran kanssa vielä koulutusrinkiin. Barbara Ruth Smith ja Kurt Nilsson kouluttivat tuomarikokelasta Arvid Göranssonia irlanninsusikoirien osalta, ja näillä oli taas eri näkemys irlanninsusikoirien selästä kuin päivän tuomarilla. Koirat olivat jo väsyksissä, eivätkä kovin hyvin jaksaneet seisoa pitkää arvostelua ja arviointia. Itsekin olin väsynyt pitkän työviikon ja matkan jälkeen niin, etten edes jaksanut ostoksilla käydä. Ennen kehää tosin kävin ostamassa pari periruotsalaista nakkisämpylää, josta jäädhyttelimme ja paloitimme nakkeja koirille kehään, kun kaikki lihapullat jäivät mökin jääkaapikkiin.
Näyttelyn jälkeen käytiin ostamassa noutoruokaa mökille. Kun koirat oli lenkitetty ja syötetty, ne ottivatkin pitkät torkut. Klaara oli aivan väsyksissä, mutta Musti vähän luurasi kuvaajaa lelunsa takaa.
