Papulle sopivat valjaat - siinäpä haastetta!
Papun ulkoiluvarusteiden koon ja mallin suhteen on jonkin verran haastetta ison pään/kallon ja tappijalkojen vuoksi. Kaula-aukon tulee olla riittävän iso, jotta kallo mahtuu läpi, ja muutoin manttelin istuvuuden tulisi olla riittävän napakka, jotta vaate suojaa riittävästi ja pysyy tarkoituksenmukaisesti yllä. Jo talven takkikeleillä huomattiin, että Papu kompastelee, jos mantteli tai villapusero on turhan löysä, sillä silloin etujalat saattavat liukua manttelin etukappaleen sisälle tai molemmat etujalat ovatkin yhtäkkiä yhdessä ja samassa jalka-aukossa.
Kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyy Papun viilennysasento, kun se nauttii aamunviileästä ja toisinaan kosteastakin nurmesta. Näissä kuvissa Papulla on Hurtan perusvaljaat, joissa rintakehän ympärys on säädettävissä, mutta pää mahtuu etuosasta (sen ympärysmittaa ei voi säätää, eikä siinä ole avausmahdollisuutta) niukun naukin. Selkäkappaleen pituus on hyvä, mutta talustushihnan lukon paikka voisi olla pikkukoiralle ylempänäkin, jotta lukko ei hankaa selkää. Rintakehän kappaleissa on molemmin puolin säädöt ja avattavat klipsut. Tämä on itse asiassa sama valjaiden malli, mitä käytin vuosia Romylla. Molemminpuoleinen avausmahdollisuus säästi Romylta jalkojen nostelua, mitä muissa valjastyypeissä se joutui tekemään.
Vertailuna Romyn kuvia: valjaat edestä, sivulta, takaa, talvella ja viimeisenä talvena käytetyt kahvalliset valjaat, millä tuettiin Romyn kävelyä tarvittaesa liukkaalla jäällä. Ja vielä yksi kuva lisää Romysta.
Papun osalta vielä hieman tunnistamaton, mutta mahdollinen haaste on turkin laatu. Sen koristekarvat ovat yllättävän pehmeää, joten täytyy seurailla tämän valjastyypin osalta, huopaantuvatko kainalot. Toinen seurattava alue on talutushihnan lukko eli syökö se selkäkarvaa sekä itse valjaiden kiinnitykset Papun kyljissä. Koon puolesta nämä valjaat istuvat hyvin, mutta kaula-aukko nousee aavistuksen turhan ylös edessä. Kokeilimme myös toisen valmistajan mallia, missä kaula-aukkoa olisi pystynyt säätämään, mutta niissä ei löytynyt sopivaa kokoa.
Punaiset valjaat ovat nahkaa, ja istuvat melkoisen hyvin. Ne hankittiin Papulle settinä, mihin sisältyy myös talutushihna. Yhdessä nämä olisivat varmasti sopivammat kaupunkikävelyyn, mutta muutoin pidämme molemmat hieman pidemmästä taluttimesta, missä on joustovaraa liikkumisen suhteen. Punaiset valjaat istuvat hyvin, vaikkakin askartelin selän kiinnituksen alle pienen lisäpalan, jotta turkki ei takertuisi ensimmäisen kiinityskerroksen tarranauhoihin. Kiinnityksiä on kolminkerroin: tarranauhat alimpana, klipsilukko keskimmäisenä ja vielä molemminpuoleiset D-lenkit, mihin talutin kiinnitetään.
Valjaat pysyvät hyvin paikoillaan, eivätkä nouse kurkun päälle. Kuitenkin, jos Papu ei ole liikkeissään rivakkaasti menossa eteenpäin, etuosa aavistuksen valuu etuolkien päälle. Muutoin nahkavaljaiden luulisi olevan turkille ystävällinen, mutta nähtäväksi jää, miten valjaita pidetään puhtaana ja pehmeänä. Ensimmäisellä spkn Wilmalla oli nahkaiset valjaat, joita pesin valjassaippualla ja voitelin, mutta pitkällisessä käytössä niiden mahakappale kovettui melkoisesti. Ja mielikuvissani on, että spk-pohjavillaa sai nyppiä irti valjaiden sisäpinnalta, erityisesti vatsan puolelta.
Wilma ja Wilman valjaat ulkoilivat aikoinaan paljon ja aktiivisesti:
(Metallilaatta valjaissa on veromerkki. Wilma oli viimeinen koiramme, joka ilmoitettiin koiraveroa varten kaupungille.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti