Kävimme Rebecan kanssa toistaiseksi viimeisen kerran näyttämässä jalkaa eläinlääkärille. Suureksi iloksi ja huojennukseksi Rebecan jalka on vihdoin paremmassa kunnossa. Antibiootit saa nyt lopettaa ja kortisoniannosta lähdetään pienentämään vaiheittain. Ihan kaikki jalan muutokset eivät koskaan palaudu ja mahdollisesti, jos jalka tuntuu menevän vielä takapakkia, Rebecca on kortisonilla käytännössä loppuelämänsä, mutta silti huokaisimme suuresta helpotuksesta.
Rebecan paino oli myös selvästi alle 30 kilon, vaikka se ei ehkä sivukuvissa näy kovin selvästi. Kiinteytystä tarvitaan vielä, mutta eipä painon tarvitsisi tuosta pehemmin enää aleta.
Kaikki koirat olivat tietenkin reissussa mukana ja täytyy taas kehaista Reiskaa: se matkusti kuin vanha tekijä ja nukkui suurimman osan matkaa. Niinhän ne nukkuivat nuo aikuiset nartutkin eli Reiskalla oli ihan hyvät mallit kuinka autossa ollaan. Yövyimme kerrostalossa ja tulimme yhteiseen johtopäätökseen, että ei enää jaksaisi kerrostalossa tällaista rumbaa pyörittääkään, kun tuntui, että koko ajan mentiin portaikossa edestakaisin aikuisten koirien tai pennun kanssa. Mutta kiitos yösijasta ja seurasta :)
Rebecan ja Marin ulkoilukäytöksestä olin taas kerran ylpeä. Taluttimessa kun ulkoiltiin kaupunkialueella pitkästä aikaa, mutta eipä ollut ongelmia. Ohitukset sujuivat hienosti ja äänettömästi, kun talutin tyttöjä yhdessä eikä Rebeccakaan intoillut tai tempoillut mihinkään suuntaan. Ohitimme tyylikkäästi niin yksittäisen koirakon kuin kymmenkunnan täysillä räksyttävän pikkukoiran ulkoiluttajalössin. Kukapa kissanhännän nostaisi ellei kissa itse...
Helgan kanssa saikin ensin vähän pysähdellä, jotta se rauhoittui remmiliikuntaan. Typy tuntui olevan jonkinlaisen hormonihurmoksen vallassa Reiskaa hoivattuaan ja ylenmääräinen touhotus jatkui myös ulkona. Niinpä kävimme ihan kahdestaan puolihölkkää vähän pidemmällä lenkillä ja johan typykin rauhoittui remmiin. Mutta olipa mukava palata kotiin ja yksinkertaisesti päästää tytöt pihalle riehumaan ja pomppimaan.
Turvaväli?
Briefly in English: Rebecca had the latest veterinary control and finally everything seems to be all right. We can start lowering the dosage of cortisone. All the other dogs were accompanying us and we stayed at Tampere region during the weekend.
Rebecca on keksinyt, että syksyn viimeisiä omenia ei tarvitse yksinomaan kerjätä keittiössä vaan helpommin omenia saa nyhtämällä niitä suoraan puusta. Ja mitä "isot" edellä, sitä "pienet" perässä. Helga ja Reiska huomasivat nopeasti opettajansa johdolla, mistä on kyse. Helga ei kehdannut jatkaa toimintaa kuvaajan tultua paikalle, mutta näppärsti Reiska nappaili maasta Rebecan pudottamia ja pilkkomia omenia sekä poistui vähän kauemmas syömään löytöjään. Rebeccaa itseään ei turha häveliäisyys vaivaa ja se jatkoi varastelua ihan muina koirina :)
