Yesterday we visited veterinarian with Reiska. Although we tried to keep hoping, after the x-ray pictures, it became evident that Reiska should be relieved from further pain. Both of its knees had malformed so that the knees were laterally luxating. Insides and outsides of knee joints were already showing beginnings of osteoarthritis so the vet's prognosis was not good for a dog of this size.
It feels so bad to euthanasia a young dog: "They are just words, shadows of feelings. They offer no consolation."
***
Eilen kävimme Reiskan kanssa eläinlääkärillä kuvattavana ja kuvien jälkeen toivo paremmasta jätti meidät. Reiskan molemmat polvet olivat nivelten sisäpinnoista liian tasaiset, joten liikkuessa polvilumpio siirtyi paikoiltaan lateraalitelan päälle. Polvinivelessä näkyi jo nyt rustomuutoksia, kun koira oli 4 kk ja painoi vajaat 26 kiloa. Ei ollut mahdollistakaan, että polvet olisivat kestäneet aikuisen koiran painon. Vaivan paraneminen olisi vaatinut molempien polvien onnistuneen leikkauksen, ja leikkauksen jälkeenkään Reiska ei todennäköisesti olisi palautunut normaalisti liikkuvaksi ja kivuttomaksi koiraksi.
Reiskan lonkat olivat kauniit ja lonkkamaljat siistit.
Reiskan oireilusta vielä:
Viimeisen kahden-kolmen viikon aikana Reiskan liikkuminen kävi koko ajan heikommaksi. Sen oli vaikeata päästä ylös, ulkona pihalla se saattoi jäädä istumaan eikä jaksanut enää jatkaa. Kannoimme Reiskan välillä sisälle sen yhden ainokaisen rappusen yli, mitä kotitalossamme on. Takajalat jäivät väsyneinä vatsan alle kippuraan ja liike oli kuin jäniksellä. Toisinaan huonompi takajalka jätätti liikkeessä, jäi aivan letkuna taakse. Reiskan kyynär- ja polvinivelet keräsivät kaikki nestettä ja turposivat (nettikuvat on valkattu siten, ettei turvotus näy ja muutamasta kuvasta olen kyynäriä photoshopannutkin). Viimeisen viikonlopun aikana ulostaminen kävi Reiskalle vaikeaksi, näki että se haki paikkaa ja koetti päästä sopivaan asentoon siinä onnistumatta. Koko viimeisen elinviikkonsa Reiska sai kipulääkettä.
Koetimme toivoa, että edes toinen polvi olisi ollut ehjä ja että vaivan olisi voinut hoitaa. Mutta näin ei nyt ollut. Emme lähteneet tällaisella ennusteella leikkaamaan, koska omasta mielestämme onnellinen koira on aktiivinen, liikkuva koira, ei koira, joka joutuu varomaan ja kipuilemaan koko pienen ikänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti