Kaupissa

Kaupin reunakallioilla.
Paikallisoppaamme oli lapsena kiipeillyt tuossa rinteessä, mutta nyt siinä menee ajotie.

Viime viikolla olimme Kaupissa ulkoilemassa ihan ilman vinttikoiria. Saksanihmeemme Rebecca löysi ja tunsi reitin hienosti kesältä, vaikka pari kuukautta oli ollut taukoa siitä, kun se viimeksi oli ollut tamperelaisilla hoitajillaan. Positiivista kuitenkin, että sillä on nyt todistettavasti joitakin aivonystyröitä toiminnassa.

Lenkin jälkeen se yllätti meidän uudelleen: hissi oli rikki ja oli kiivettävä rappusia pitkin kahdeksanteen kerrokseen - viittaan siis näihin aikaisempiin rappukäytäväkokemuksiin. Repsukka sijoitettiin strategisesti seinän puolelle ja kolme ihmistä kannusti sitä reippaasti peittäen näkyvyyden porraskuiluun. Hienosti meni ilman epäröintiä, eikä tullut metelin puolesta edes sääli naapureita. Ehkä Rebeccakin voisi tottua kerrostaloelämään ilman sen suurempia traumoja ;) Iltalenkille päästiin kuitenkin taas rauhallisesti hissillä.

Toisen hoitajan gradu oli kaikenlaisten kiemuroiden jälkeen viimeistelyvaiheessa ja menin paikalle antamaan sekä rakentavaa kritiikkiä että käytännön työapua. Nyt gradu on palautettu lopullisessa muodossaan, joten Onnea, Onnea!