maanantai 10. elokuuta 2009

Ylikuumenemista * Overheating

Lauantaina vietimme rauhallisen päivän pihatöissä ja marjassa. Koirat kulkivat siinä mukana vapaasti ja koska päivä oli kuuma, eivät nekään ihmeemmin juoksennelleet vaan pikemminkin makoilivat lähellä varjossa. Luulimme, että kaikki on hyvin.

Illemmalla, kun tulimme sisälle, Nero ei tullutkaan syömään iltaruokaa. Tytöt tulivat kaikki keittiöön, mutta Nero puuttui joukosta. Se ei ole koskaan poissaoleva ruoka-aikana, joten tiesimme heti, että sillä on todella huono olo. Nero seisoi huohottamassa keskellä koirahuoneen lattiaa. Epäilimme ensimmäiseksi tietenkin sen sydäntä, koska Ossi seisoi samankaltaisesti huohottamassa rytmihäiriökohtauksen aikana. Nerolla ei ole ollut aikaisemmin mitään varsinaisia kohtauksia, joten tämä oli uutta.

Työnsimme Nerolle iltaiset sydänlääkkeet kurkkuun ja ryhdyimme viilentämään sitä. Ensin se meni koirien sohvalle maaten ja olo tuntui helpottuvan, joten tytöt saivat iltaruokansa. Sillä välin Nero oli valuuttanut itsensä koirien lattiapatjalle ja makasi siinä aivan elottomana!

Kastelimme lisää sen mahanalaustaa ja päälakea vedellä, lisäsimme tuulettimen voimakkuutta koirahuoneessa sekä kastelimme Neron ikenet vedellä, koska sen suu oli aivan kuiva. Neron lämpö nousi 39,2 - 39,3 asteeseen, ja sen jalat eivät reagoineet kutittamiseen, eivätkä edes nipistämiseen vaikka yleensä jalat potkivat terhakkaasti, kun esimerkiksi leikataan tassukarvoja. Rupesimme miettimään Neron selän tilanteen vuoksi jo, että se on halvaantunut.

Ryhdyimme soittelemaan ympäriinsä ja googlettelemaan lisää tietoa lämpöhalvauksesta, ylikuumenimesta koirilla. Omissa koirakirjoissamme lueteltiin lähinnä lämpöhalvauksen oireet, eikä mistään tuntunut ensin löytyvän apua. Esimerkiksi tällaista:


  • samean vaaleanpunaiset ikenet normaalin punertavan vaaleanpunaisen sijaan
  • sydän lyö nopeasti, ja koira huohottaa valtavasti
  • pulssi on heikko, mutta nopea
  • koira saattaa seisoa tai kävellä hyvin hitaasti riippumatta siitä missä se on
  • koira saattaa maata rinta maata vasten
  • koiralla voi olla villi tai paniikinomainen ilme, eikä se oikein tunnista ympäristöään
  • koira muuttuu pikkuhiljaa apaattiseksi

Tiedämme aikaisemmasta kokemuksesta kuinka vakavasta tilanteesta on kyse, joten jatkoimme tiedon etsintää.

"Koiraa kohtaa lämpöhalvaus, kun sen kyky säännöstellä ruumiinlämpöään häviää. Koira säätelee sitä pääasiassa hengityselintensä avulla, myös ihon kautta haihtuu kuumuutta. Kun hengitys ei poista kuumaa ilmaa riittävän tehokkaasti, nousee ruumiinlämpö. Normaali lämpö on alle 39°C, ja kun se nousee yli 39,5°C, alkaa koirassa tapahtua useita sellaisia fysiologisia muutoksia, jotka vain ennestään vaikeuttavat ruumiinlämmön säätelyä. Hapensaanti pienenee, koska se ei pysy kasvaneen tarpeen vauhdissa. Jos lämpö nousee 41°C alkaa tapahtua muutoksia solutasolla useissa elimissä, kuten munuaisissa, maksassa, ruoansulatuselimissä, sydämessä ja aivoissa. Solujen muutokset riippuvat lämmönnousun laajuudesta ja kestosta. Kyseessä on hengenvaarallinen tila, ja koirat jotka siitä selviävät voivat oireilla pitkään pelastumisen jälkeen (= pysyvät vauriot)."

Selviöhän on, että sydäntautipotilaana Nero on riskiryhmäläinen lämmön suhteen. Muutaman artikkelin lukemisen jälkeen tuntui tärppäävän: ylikuumentumiseen saattaa liittyä veren sokeriarvojen heittely. Tämä saattaisi selittää paremmin Neron poissaolevuuden ja elottomuuden.

"Another problem that can contribute to heat stroke and may cause death all on its own is hypoglycemia or low blood sugar. It is also termed exertional hypoglycemia, hunting dog hypoglycemia, or sugar fits. We see this condition when the blood glucose levels fall below 50.

The cause of hypoglycemia is similar to heat stroke: a lack of conditioning. Hypoglycemia occurs when your dog does too much work too soon, and it occurs early in training and often with over-anxious young dogs. Many of the dogs we worry about are those dogs that are constantly trying to go. They’re wild in the box, excited before they’re released, and some of them have gone through an entire workout without ever getting off the truck.

Some of the signs you may see with this problem are an altered mentation where the dog just doesn’t seem to be acting right and is confused and almost dazed. There can be trembling or shaking as well. Many of these dogs will have a nervousness and anxiety about them and most dogs will exhibit weakness and ataxia or stumbling, as they can no longer walk normally. In severe cases it can lead to collapse, seizures, coma and death."


Riitta teki sokerivettä kuppiin ja ruiskutimme sitä varovaisesti Neron suuhun ruiskullisen muutaman minuutin välein. Kolmen - neljän ruiskullisen jälkeen Neron silmät alkoivat kohdistua meihin ja melko pian se kokeili kohottaa jo päätään lattiasta sekä toinen etujalka liikkui siinä mukana. Jatkoimme sokeriveden antamista ja jossakin vaiheessa Nero rupesi jo itsekin juomaan sitä suoraan kupista. Puolen yön tienoilla se ei ollut vielä noussut ylös itse, emmekä saaneet houkuttelemalla sitä nostamaan kuin etupäätään. Liinan avullakaan emme saaneet sitä nousemaan ja takapää tuntui edelleen veltolta vaikka ukko joi jo hyvin sekä oli aivan viileää.

Riitta keksi uuden testin koiran kunnon mittaamiseksi: tytöt päästettiin kaikki ulos yöpissalle ja aloin pimputtelemaan ovikelloa. Sieltähän se Nero nousi patjoiltaan hitaasti mutta varmasti! Nero tuli ulos asti pihalle ja jäätiin siihen seisoskelemaan. Ohikulkeva koira innosti Neronkin köpöttelemään aidan reunalle ja siihen tuli siltä mahtailun myötä pissatkin. Kävimme vielä vähän tietä pitkin asioilla ja Nero tuntui piristyvän koko ajan. Olimme suuresti huojentuneita.

Nero söi pienen yöpalan ja pääsimme nukkumaan. Jossakin vaiheessa yötä tunsin, että se tunki ihan kylkeen nukkumaan ja siinä pötkötimme aamuun asti yhdessä.

Aamulla Nero tuli ensimmäiselle viileälle lenkille tyttöjen mukaan ihan normaalisti, eikä kompuroinut tai ollut normaalia hitaampi. Lähipäivinä säästämme sitä kyllä kaikelta mahdolliselta rasitukselta ja seurailemme edelleen tilannetta.

***

Briefly in English: During the weekend, Nero had some sort of heatstroke that caused it to go all lifeless and limp. It had not been over exited or exercised during the summer heat, but we thought first that it had a heart stroke due to its health status. Cooling the dog didn't seem to help it at all and Nero seemed to be deeply unconscious. We found some references to similarities between overheating and sugar fit, so we decided to feed Nero sugar water bit by bit.
Before midnight Nero started to rise its head and finally we got it back on four feet again!

Ei kommentteja: