Vapunpäivä valkeni harmaana ja sateisena, joten päätimme pakata koirat sekä eväät autoon. Lähdimme Askaisten ohi saariston rengastielle ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Velkuan lossiranta. Siellä ei ollut mikään muuttunut sitten veneilyvuosimme ja koirat pääsivät Wanhan Salakuljettajan tynnyrin viereen poseeraamaan. Erityisesti Helga prillaantui meren tuoksusta ja kaikki tytöt kiinnostuivat paikalla olleen kalakauppiaan valikoimista.
Meren rannalla oli vielä toukokuun alussa hyisen kylmää. Koiria se vain innosti, mutta taluttaja rupesi hyytymään. Vaikka merenulappaa jaksaisi katsella säällä kuin säällä, jatkoimme matkaa välttääksemme lossiruuhkaa. Muutama huippukiireinen saaristolainen tunki ohitsemme mutkaisella tiellä vanhaan tuttuun tapaan.
Merimaskun ja Rymättylän kirkonkylien jälkeen pysähdyimme kävelemään Röölän aukon reunalla kalasataman sivuun. Tiirat kirkuivat meille ja ilmakin alkoi kirkastua. Itse luovuin jo villamyssystä tässä vaiheessa.
Helga, Mari ja Klaara osaavat kaikki kävellä erittäin hienosti remmissä, mutta ainahan se on helpompaa, kun kaksi taluttaa.
Sillitehtaan seinässä kerrotaan sillinvalmistuksesta kuvin.
Röölästä jatkoimme Naantalin Luonnonmaalle, jossa jäimme vielä hetkeksi ihailemaan Särkänsalmea.
Klaara on kasvanut jo mukavan kokoiseksi, mutta on se vielä näemmä sopiva leuanaluskoira noille aikuisille.
Särkänsalmen rantakallioita, joiden läpi kulkee pienvenereitti, mistä itsekin on lukemattomia kertoja kuljettu.
Särkänsalmen silta on 16,5 metriä korkea.
Shortly in English: May Day started with fog and rain so we decided to pack the dogs in the car and drive after sunshine. We headed out towards the archipelago rout (Skärgårdens ringvägen). We made sevaral stops, walked the dogs and shared memories of summers when we used to go out to the sea with our boat. The dogs were quite happy with the seaside and all the new fragrances by the sea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti