Näyttely-yhteenvetona voisi todeta, että Druskininkain järjestelyt olivat hyvät ja lentokentän alueella riitti tilaa, vaikka vallattomien telttojen tukinarut välillä haittasivat liikkumista. Koirille sai helposti vettä, ja ihmisillekin löytyi tankkausta. Kehät etenivät hämmästyttävällä vauhdilla, mutta helteisellä ilmalla se tuntui vain hyvältä vaihtoehdolta.
Viimeisen näyttelypäivän ryhmäkehien jälkeen lähdettiin ajamaan mahdollisimman paljon tietyömaita ja muita mutkia vältellen Riikaan. Ilta siinä körötellessä ehti tulla, ja hämmästyttää edelleen kuvaukset villistä liikennekulttuurista, kun ajotahti tuntui kerrassaan verkkaiselta. Ennen Riikaa osuttiin vielä kovaan ukkoskuuroon, mikä hidasti matkan tekoa ennestään. Hotellille nukkumaan päästiin (nälkäisinä) vähän ennen puoltayötä, ja aamulla pakattiin tavarat ja koirat autoon viimeisen kerran.
Tiuku odottaa aamupalaa Riiassa. Hämmästyttävän hyvin koirat jaksoivat kolme päivää näyttelyssä - varsinkin Blanka puhkui innokkuutta, eikä tuntunut väsyvän kuumastakaan. Ainoa kieltäytyminen tuli Tiukulta ennen sunnuntain ryhmäkehiä, kun se oli jo käynyt levolle, ja punnersi itseään päättäväisesti poispäin ryhmäkehän laidalta, vaikka olisi pitänyt Blankan suoritusta seurata. Yhtään punkkiakaan ei ole löytynyt reissun aikan tai vieläkään koirista tai ihmisistä.
Tallinnassa ehdittiin ulkoiluttaa koiria ennen laivarantaan menoa, mutta keskustan kadut jätettiin kesäkuumalla suosiolla väliin. Kaupoissakin käytiin vain lyhyen kaavan mukaan, ja samoin laivassa energiaa riitti vain tiiviiseen kahvi- ja kauppakierrokseen, minkä jälkeen torkuttiin autotallin puolella koirian kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti