For a doughnut I would....

Pyynikin rannan jälkeen suuntasimme harjun päälle Näkötornin kahvilaan. Ehdimme juuri paikallisen maratoonikisan juoksijoiden alta pois; Mari ja Klaara jo autokyydillä, sekä Helga kanssamme kävellen vielä vähän lisää. Tytöille oli autossa vettä, mutta nekin pääsivät maistamaan munkkeja ja seuraamaan maratoonareita. Todella hienosti tytöt käyttäytyivät!

Vanhin eli Mari saa aina ensin:

Kotimatkalla pysähdyimme vielä pissattamaan koiria eli lähinnä pennulla oli hätä. Kuinka ollakaan levähdyspaikkamme oli lähellä ampumarataa ja metsän puolelta kuului vähän väliä laukauksia. Hienoa, kun omat koirat eivät ole paukkuarkoja; kukaan ei laukauksista välittänyt ja pennun kykittyä asioillaan, pakkauduimme rauhassa autoon.

Briefly in English: After walking on the beach side Pyynikki, Mari and Klaara drove with others uphill to the Pyynikki observation tower. We climbed uphill with Helga and were rewarded with coffee and doughnuts from here. As we rested, local marathon runners kept running by and cheered for, so the girls had a lot of experiences for one day.

Tampere, Pyynikki

Suuntasimme viikonlopuksi Tampereelle/Pirkkalaan lohtureissulle. Sunnuntaiksi kirkastui aurinkoinen päivä ja menimme Pyynikille ulkoilemaan.

Vasta ehdimme autosta ulos ja jo on remmit solmussa...

Marin Rose-Marie -KanaShopin panta lähikuvassa:

Kaikilla tytöillä oli itse asiasiassa KanaPannat. Remmeistä yksi oli Hollolan nahkapajan ja kaksi Designdogin.

Aurinkoa ja aurinkoisia ilmeitä.

Mari riehuu rantavedessä. Pyynikillä oli kauniina sunnuntaina paljon ulkoilijoita, joten ei voinut ajatellakaan päästävänsä tyttöjä vapaaksi kirmailemaan ja täten oli tyydyttävä rantavedessä kahlailuun. Mari pääsi Pyhäjärveen riehumaan jo lauantaina Pirkkalan puolella - Helga ja Klaara olivat huomattavasti varovaisemmin liikkeellä, mutta kyllä nekin uteliaina menivät Marin perässä veteen. Eikä tuntunut kylmäävän lainkaan ;)

Mari innoissaan ja märkänä:

Kaikki tytöt vedessä:

Klaara ihailee maisemaa (oikeasti se ihmetteli melojaa järvellä):

Helga nauttii auringosta ja huomiosta:

Helga says Hello!

Shortly in English: We drove to Tampere/Pirkkala for consolation and had a nice Sunday sunshine. These pictures are from Pyynikki park area. There were lots of other people enjoying the spring sun, so we had to keep the girls in leashes, but Klaara made nice contacts with some smaller dogs.

The pictures show also Mari's new summer collar from KanaShop. The collar has baby pink roses and diamonds set on a soft lining of deeper red. Beautiful collar for our dear Mari :)

Last weekend III

Rebecca

Mari

Pusikkotarkastajat tutkivat (keskeneräisen) raivaustyön tuloksia.

Helga

Rebecca odottaa muita

Repe ja Klaara ... ja kongi

Klaara ja Helga
*

Last weekend II

Klaara valossa ja varjossa.

Klaara in light and in shadow.

Last weekend

Viimeisen viikonlopun kuvia. Onneksi nautimme lämpimästä kevätauringosta eli teimme sitä, mitä Rebecca rakasti: olimme kaikki yhdessä ja olimme suurimman osan päivää ulkona.

Remembering Rebecca

Tyhjentelen kameraa ja katselen viimeisiä yhteisiä kuvia Rebecan kanssa.

***

Kun sinä kuolit,
keräsin pois hihnan ja pannan,
pedit ja peitot ja harjat,
tyhjät kupit,
joita et enää koskaan kolistaisi.
En tehnyt sitä siksi,
että haluaisin unohtaa.
En vain halua muistaa
jokaisen päivän jokainen hetki.

Muistan sinut joka aamu,
kun kylmä kuono ei tönikään minua hereille.
Muistan sinut kun avaan verhot katsoakseni,
millaiset vaatteet laitan ylleni aamulenkille.
Kun laitan voileipää, käteni haroo tyhjää paikkaa
missä kuppisi olivat ja muistan,
ettet enää ole jakamassa aamiaista kanssani.
Eteisessä ei enää olekaan tungosta,
hihnasi ei roiku oven vieressä,
ja minä teen kävelyni yksin.

Hetki hetkeltä minä muistan sinut.
Kaikkein eniten ikävöin sinua iltaisin,
kun en kuule tuttua kahinaa
etsiessäsi hyvää asentoa pediltäsi.
En enää kuule syvää, tyytyväistä huokausta
kun asetut aloillesi pitkän päivän jälkeen.
Et ole vartioimassa untani.
Käteni ei enää kosketa korviesi silkkiä.

Kyllä minä muistan sinut.

(Päivi Reijonen 2007)
Lähde täällä.

Yksi tossu putosi ulkona, mutta joku ystävällinen sielu oli nostanut sen kauniisti sähkökaapin päälle. Kuka ikinä tossun löysikään, kiitos.

^Kukkasia Rebecan ikkunalla.

I started to upload the last pictures of Rebecca from my camera.

Paimenta vajaa koti

Rebecan kanssa käytiin tänään eläinlääkärillä ottamassa uudet röntgenkuvat. Huonossa jalassa oli rajusti uusia osteosarkooma/nivelrikko-muutoksia levinneenä sitten edellisten kuvien. Eläinlääkäri antoi vaihtoehdoiksi lähinnä huonon jalan amputaation tai eutanasian. Päädyimme jälkimmäiseen.

Rebecca's worse leg/paw showed up with severe changes in the x-ray pictures. Our vet had two alternatives for Rebecca - either an amputation of the hind leg or an euthanasia. We chose the latter one.

Jatkomietiskelyjä: On kovin epätodellinen olo edelleen, eikä saata uskoa, että Rebecca on tosiaan poissa. Tuossa kuvassa yllä se katselee vielä tyttöjen leikkejä pihalla, kun se ei itse enää pystynyt osallistumaan rajumpiin leikkeihin. Eihän sitä voinut loppuaikana ottaa myöskään pidemmille lenkeille mukaan eli jotain olisi pitänyt ymmärtää jo kokoajan pienenevästä elämänpiiristä. Mutta silti ei eläinlääkärille lähtiessä voinut uskoa, että loppu olikin jo näin lähellä. Rebecca oli kuitenkin olemukseltaa edelleen hyväkuntoisen näköinen koira muuten, paitsi että tuota toista takajalkaa se kevensi koko ajan. Eikä se hypännyt enää sänkyyn tai autoon. Jos Rebecan käytöksestä olisi voinut huomata, että yhteinen aika on loppumassa, kaksi selvää viitettä siitä oli nähtävissä:

1) Kipu näkyi jatkuvasti. Saksanpaimenkoira on rotu, jonka kipukynnys on kuitenkin korkea ja aikaisempien paimentemme perusteella sanoisin, että kipua peitetään niin pitkälle kuin pystytään omalta väeltä. Loppukevään viimeisillä lumilla Rebecalta meni muutaman kerran takapää alta, kun vihlaisi. Kevään mittaan se ei pystynyt enää myöskään ponnistamaan tai hyppäämään normaalisti. Voimakkaampi ponnistus sai sen ulvahtamaan (!) kivusta, ja lopultahan se ei enää noussut sänkyynkään. Vaikka muuten tällä oli tapana hiippailla yön aikana sängyn jalkapäähän nukkumaan.

2) Voimien hiipuminen näkyi myös jonkin verran ihan lihaksiston vähenemisenä, mikä oli näkyvintä reisilihaksissa ja muutenkin takaosassa koiraa. Osasyyllisenä tähän on varmaan kortisonilääkitys ja osittain tietenkin liikkumisen yksipuolistuminen tai astettainen väheneminen. Selvästi voimien hiipuminen näkyi myös pienessä narttulaumassamme. Marihan on kevään mittaan ottanut koko ajan aktiivisemmin ja näkyvämmin johtajanartun asemaa sekä elkeitä, ja Rebecca on väistynyt ilman mitään skismaa. Jälleen kerran täytyy todeta, että koirat tietävät tällaiset asiat niin kovin paljon aikaisemmin kuin ihmiset. Siitähän on jonkin verran tutkimustakin, että koirat haistavat syöpää ja muita sairauksia. Kaikenkaikkiaan olen erittäin ylpeä pikkupaimenestä ja sen erinomaisesta luonteesta: missään vaiheessa se ei ollut muille koirillemme - tai ihmisillekään sen puolen - ärtynyt tai hermostunut, vaikka kipuja on täytynyt olla.

Raajan amputaatio energiseltä ja liikkuvaiselta koiralta ei tuntunut taaskaan oikealta vaihtoehdolta. Hoitoennuste olisi kuitenkin ollut epävarma, jos etäispesäkkeitä tai niiden ituja olisi ollut muualla koiran elimistössä. Parin ensimmäisen koiramme kohdalta meillä on kokemusta siitä, kuinka koiraa hoidetaan liian pitkälle ja kuinka sen elämä hiipuu hoitojen myötä hitaasti. Kunnioituksesta ja rakkaudesta koiraa kohtaan päästimme sen lepoon, kun se vielä oli suhteellisen hyvässä kunnossa.

Pihatalkoot ja paksuja puluja

Jatkoimme pihan kevätkunnostusta keventämällä vähän vuoristomäntyjä, jotka näyttivät taipuneen aika pahoin talven lumien painosta. Poistimme alimmaisia kuolleita oksia ja raivasimme muutenkin pusikkoa, jossa näkyi monin paikoin fasaaniherran talvehtimisen jälkiä. Fasaanikukko kävi aidan reunalla rääkymässä, joi ojasta ja tepasteli useamman kerran tyttöjen ohi tietä pitkin. Tuo kukko on tottunut siihen, että tytöt eivät lähde sitä ajamaan ja usein, kun lähdemme portista remmilenkille, kukko ryntää jostain pusikosta peräämme keskelle tietä ja rääkyy uhmakkaana, että takaisin ei tarvitse tulla sen reviirille :)

Helga näyttää välillä jo hyvin aikuiselta irlikseltä.

Helga looks like an adult IWH

Rebecca ja jalkavaivat

Rebecca on nyt jo toista viikkoa pelkällä remmiliikunnalla taasen jalkavaivojensa vuoksi. Huono takatassu lähti taas turpoamaan viime viikolla ja saimme eläinlääkäriajan vasta maanantaiksi. Siihen asti mennään kipulääkkeillä. Turvotusta on saatu hyvin laskemaan MSM linimentillä, mutta nyt iltalenkillä ilmaantui uusi pulma: tuo huono takajalka raahaa vähän joka askeleella ja iltalenkillä alkoi tulvia verta tassun kärjestä. Kynnet ovat kuluneet tyngiksi ja vuotavat verta. Rebeccaahan ei tuollainen haittaisi lainkaan, eikä sen vauhti huomattavasti ole hidastunut, mutta emäntä käänsi kuonon kotia kohti. Puhdistin tassun, mutta ikävältä tuo tuntuu ja pitää käyttää tossujakin nyt taas.

Iltapäivällä löysimme postilaatikosta Designdogin paketin, jossa oli Rebecalle kokeiltavaksi kaksi nailonista monitalutinta, jotka ovat molemmat kolmemetrisiä sekä varustettu fleece-pehmusteella kädensijan kohdalta. Oliivinvihreään ihastuin ja sen maastokuvioinen fleece näyttää erittäin hyvältä. Oliivinvihreä talutin on yksinkertaisesta nauhasta ommeltu kevyemmäksi, joten testailemme varovaisesti, kuinka se kestää. Tummanpunaisessa taluttimessa on oranssi pehmuste ja se on ommeltu kauttaalta kaksinkertaiseksi, joten pitäisi kestää erittäin hyvin. Kuvien valjaat ovat vanhat martingalet.


Taluttimia kokeiltaessa Rebecca löysi ensimmäisen mehiläisen kukkasten seasta. Olemme bonganneet jo myös ensimmäisen nokkosperhosen, kärpäsen, leskenlehden sekä sinivuokkojen lehtiäkin näkyi rinteessä.

Spring games and poses

Rasavilli pentu ja kevätaurinko tekevät päivästä täydellisen?

Tyttösten pihailua; Rebecca ei voi valitettavasti osallistua mihinkään rajumpaan nyt jalkansa vuoksi.

Spring flowers

Kevään ensimmäiset kukkaset yrittävät nousta mullasta esiin, mutta saapi nähdä kuinka hyvin pärjäävät. Ne kukkaset, mitä ei tallota tassujen alle, maistellaan... Kuvissa ollaan vielä nauttimassa illan lämmöstä, kun iltapäiväaurinko lämmitti koko pihan.


Ilmojen lämpenemisen ja kevään etenemisen huomaa muustakin: Koko talven olemme saaneet lenkkeillä aivan kaikessa rauhassa, mutta tänään ampaisi pitkästä aikaa yhdeltä pihamaalta irtokoira tyttöjen kimppuun häärimään.