Rebecca's worse leg/paw showed up with severe changes in the x-ray pictures. Our vet had two alternatives for Rebecca - either an amputation of the hind leg or an euthanasia. We chose the latter one.
Jatkomietiskelyjä: On kovin epätodellinen olo edelleen, eikä saata uskoa, että Rebecca on tosiaan poissa. Tuossa kuvassa yllä se katselee vielä tyttöjen leikkejä pihalla, kun se ei itse enää pystynyt osallistumaan rajumpiin leikkeihin. Eihän sitä voinut loppuaikana ottaa myöskään pidemmille lenkeille mukaan eli jotain olisi pitänyt ymmärtää jo kokoajan pienenevästä elämänpiiristä. Mutta silti ei eläinlääkärille lähtiessä voinut uskoa, että loppu olikin jo näin lähellä. Rebecca oli kuitenkin olemukseltaa edelleen hyväkuntoisen näköinen koira muuten, paitsi että tuota toista takajalkaa se kevensi koko ajan. Eikä se hypännyt enää sänkyyn tai autoon. Jos Rebecan käytöksestä olisi voinut huomata, että yhteinen aika on loppumassa, kaksi selvää viitettä siitä oli nähtävissä:1) Kipu näkyi jatkuvasti. Saksanpaimenkoira on rotu, jonka kipukynnys on kuitenkin korkea ja aikaisempien paimentemme perusteella sanoisin, että kipua peitetään niin pitkälle kuin pystytään omalta väeltä. Loppukevään viimeisillä lumilla Rebecalta meni muutaman kerran takapää alta, kun vihlaisi. Kevään mittaan se ei pystynyt enää myöskään ponnistamaan tai hyppäämään normaalisti. Voimakkaampi ponnistus sai sen ulvahtamaan (!) kivusta, ja lopultahan se ei enää noussut sänkyynkään. Vaikka muuten tällä oli tapana hiippailla yön aikana sängyn jalkapäähän nukkumaan.
2) Voimien hiipuminen näkyi myös jonkin verran ihan lihaksiston vähenemisenä, mikä oli näkyvintä reisilihaksissa ja muutenkin takaosassa koiraa. Osasyyllisenä tähän on varmaan kortisonilääkitys ja osittain tietenkin liikkumisen yksipuolistuminen tai astettainen väheneminen. Selvästi voimien hiipuminen näkyi myös pienessä narttulaumassamme. Marihan on kevään mittaan ottanut koko ajan aktiivisemmin ja näkyvämmin johtajanartun asemaa sekä elkeitä, ja Rebecca on väistynyt ilman mitään skismaa. Jälleen kerran täytyy todeta, että koirat tietävät tällaiset asiat niin kovin paljon aikaisemmin kuin ihmiset. Siitähän on jonkin verran tutkimustakin, että koirat haistavat syöpää ja muita sairauksia. Kaikenkaikkiaan olen erittäin ylpeä pikkupaimenestä ja sen erinomaisesta luonteesta: missään vaiheessa se ei ollut muille koirillemme - tai ihmisillekään sen puolen - ärtynyt tai hermostunut, vaikka kipuja on täytynyt olla.
Raajan amputaatio energiseltä ja liikkuvaiselta koiralta ei tuntunut taaskaan oikealta vaihtoehdolta. Hoitoennuste olisi kuitenkin ollut epävarma, jos etäispesäkkeitä tai niiden ituja olisi ollut muualla koiran elimistössä. Parin ensimmäisen koiramme kohdalta meillä on kokemusta siitä, kuinka koiraa hoidetaan liian pitkälle ja kuinka sen elämä hiipuu hoitojen myötä hitaasti. Kunnioituksesta ja rakkaudesta koiraa kohtaan päästimme sen lepoon, kun se vielä oli suhteellisen hyvässä kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti